Iän myötä asiat voivat muuttua. Vuosien myötä voi löytyä uusia ajatuksia, uusia näkökulmia, uusia ulottuvuuksia vanhoihin, tuttuihin asioihin. Kaikki asiat eivät kuitenkaan muutu, eivät ainakaan minulla. Edelleen minulla on toive ja unelma kaupungista, jossa kaikessa tekemisessä ja päätöksenteossa yhteinen etu ohittaa puolueen edun, oman edun, ammattiryhmän ja asuinpaikan edun. Silloin osaavimmat saavat heille kuuluvat paikat, taustoista riippumatta. Unelmoin kaupungista, jossa ihmisen arvoa ei mitata euroissa, ei sosiaalisen aseman, ei iän, eikä varallisuuden perusteella. Unelmoin kaupungista, jossa jokaisella on oikeus omiin mielipiteisiin ilman vähättelyä, painostusta tai leimaamista.

Unelmoin idearikkaasta, avoimmuuden tuulissa purjehtivasta kaupungista, jossa omaa pesää ei liata, jossa oman pesän vahvuudet valjastetaan palvelemaan kaikkia. Unelmoin kaupungista, jossa ihmiset voivat henkisesti ja fyysisesti hyvin, jossa menestys ja myös tappiot ovat yhteisiä. Unelmoin toiset huomioonottavasta kaupungista, jossa vahvat ja heikot elävät yhdessä, toisiaan arvostaen, toisiaan kunnioittaen. Unelmoin kaupungista, jossa apaattisuus ja kyynisyys ovat poissa,kaupungista, jossa usko parempaan huomiseen on totta ja todellista. Unelmoin kaupungista, jossa asioita lähestytään mahdollisuuksien, ei uhkien kautta. Luottamuksen, ei pelon hengessä.

Toivon ja edelleen unelmoin, että tämän kaupungin nimi on Ikaalinen.

Tällaisesta uudesta minä siis unelmoin, ennen ja nyt. Voi olla, että unelmani ovat joillekin vain unelmia, haaveita vailla pohjaa ja arjen realismia. Näiden unelmieni perässä minä kuitenkin haluan kulkea. Niitä tavoitella, niistä pitää kiinni eteen tulevien tilanteiden ja haasteiden keskellä. Enempää en voi, enkä halua luvata. Asia kerrallaan, askel kerrallaan kohti uutta ja ehkä vähän toisenlaista kotikaupunkia, ihmisen näköistä Ikaalista.

Tiivistän ajatukseni laulun sanoihin: ” minä toivoisin, että mun toimeni ois, vielä rakentaa useaa siltaa...”

Kari Salo

kuntavaaliehdokas, KD

Ikaalinen