Poikkeusoloissa se paljastui. Sukupolvien välissä on muistojen monttu. Mitä vanhemmaksi tulee, sen rakkaammaksi tulevat turhat tavarat - ne muistoilla kullatut. Käytännöllä ja järjellä ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Muistoista käy vaikka käsitöissä kämmenet hikoillen virkattu muotopuoli patalappu, joka pyörii vuodesta toiseen kaapissa. Esille ei kehtaa pistää, mutta poiskaan ei raski heittää. Näitä nostalgisia pikku muistoja riittää kaikilla, jotka ovat sopivasti viime vuosituhannella syntyneet. Ihanat tavarat ovat hyvissä kätköissä. Paikoissa, joita ei itsekään muista. On siinä jälkipolvilla ihmettelemistä, mitä kaikkea aarteita pitävätkään vanhat varastot sisällään.

Ajat ja asioiden arvostus muuttuu. Tämä sukupolvien ero tuli selvästi ilmi- alleviivattuna ja valaistuna - myös meille, kun nuori väki pääsi tekemään tututtavuutta varmuusvarastomme kanssa. Juuri sen, jota oli hartaudella haalittu pahan päivän varalle. Jälkikasvu raapaisee kuulema jälkeemme komean kokon, jos emme saa kerättyä, kierrätetty ja lajiteltua näitä nurkissa lojuvia romujamme. Tuomio oli niin uhkaava, että jotakin oli pakko tehdä. Tuonnemmaksi asioiden toimittaminen ei meitä poloisia pelasta.

Nuoriso oli kerrankin oikeassa. Yllätys se oli meillekin, mitä kaikkea vuosien kuluessa on säilötty. Paras esimerkki ovat tyhjät kennopinot. Munakennoja on hamstrattu, vaikka tuolla tavaralla ei kukaan ole vielä pörssiin kirjautunut. Kennokekoa mittaillessa epäilee, että kiikarissa on ollut kanalan perustaminen. Kieltämättä kennovuoresta tulee mukava pesämuna, jos olisi vakavasti harkinnassa ura munantuottajana tai kanankasvattajana. Nyt munakennojen määränpää on pahvinkierrätys.

Miten ovat vanhat jogurtti- ja viilipurkit, milloin ne singahtaa huutokauppojen himotuksi keräilyharvinaisuudeksi? Purkkeja on uskollisesti pesty ja viety varastoon uutta tulemista odottamaan. Se uusi tuleminen alkoi tästä; muovipurkkien loppupysäkki on muovinkeräys. Muutama purkki jätetään varastoon, jos vaikka kastematojen kodiksi onkiretkelle. Onkiretkestä voi haaveilla ja sitä paitsi vanhan kahden desilitran purkin kyljestä tekstiä tavaillessa palautuu mieleen kultaiset lapsuuden vuodet - myymäläautot ja kyläkaupat. Valinnanvaraa ja tietoa oli silloin vähemmän, mutta se teki elämän selkeämmäksi ja yksinkertaisemmaksi. Ja muistot rakkaammaksi.