Kolumni 25.3.2021 12:30

Kuuluuko itsekkyys koronan oireisiin?

Sakari Ilomäki
Sakari Ilomäki

Koronapandemia täytti hiljattain vuoden, mutta kovinkaan moni ei tainnut merkkipäivää juhlia. Ja jos juhlikin, niin toivottavasti ei kovin isolla porukalla.
Kulunut vuosi on ollut erilainen ja erikoinen. Jälkiviisaasti voi todeta, että viime kevään koronaväsymys oli vielä pientä, vaikka sen tuskaiselta ajoittain tuntuikin.
Vuoden takaiset poikkeusolot yllättivät monin tavoin. Surkea, pimeä ja lumeton talvi unohtui maaliskuussa, kun saimme uuden globaalin murheen: koronapandemian.
Poliitikotkin unohtivat päätehtävänsä, erimielisyyden, kun puhkuimme yhteiseen hiileen. Jos oikein kovasti kärjistää, niin koronan ansiosta viime keväänä hallitus ei tehnyt virheitä, eikä oppositio räksyttänyt joutavista. Sittemmin tilanne on tältä osin huomattavasti korjaantunut.
Koronarokottteiden kehittäminen onnistui hämmästyttävän nopeasti ja Suomessa riskiryhmien ja hoitohenkilökunnan rokottamisessa ollaan varsin pitkällä. Mielenkiintoista on, että ainakin Suomessa koronatartuntojen uusi nousu ajoittui samoihin aikoihin kun saatiin ensimmäisiä lupauksia rokotteista. Vaikka syyllisten etsiminen olisikin pienisieluista ja tarpeetonta, niin totean optimistien näemmä pilanneen tämänkin mahdollisuuden.
Rokotusten edetessä on etenkin pääkaupunkiseudulla virinnyt keskustelua ja vaatimuksiakin rokotusten suuntaamisesta sinne, missä tartuntatilanne on pahin. Toive on tavallaan looginen, mutta perustelut jäävät puolitiehen.
Miksi koronanvastaisista toimista nimenomaan rokotuksia pitäisi suunnata erityisesti pääkaupunkiseudulle? Kovempien sulkutoimien ja rajoitusten perään ei ole huudeltu, vaikka koronatilanteen surkeudessa pääkaupunkiseutu on pysytellyt kärkipaikalla kutakuinkin koko vuoden. Miksi koronantorjuntaporkkana kelpaa mutta keppi ei? Helppo vastaus on, että hyvänmakuinen lääke maistuu paremmin kuin karvas.
Koronapandemia ei ole kohdellut tasapuolisesti kaltoin sen paremmin meitä ihmisiä kuin yrityksiäkään. Viime keväänä koetun alkujärkytyksen jälkeen korona on kuitenkin tehnyt näkyväksi ihmisyyteen ilmeisen vahvasti liittyvän itsekkyyden.
Yksilönvapaus ja perusoikeudet ovat kiistattoman tärkeitä seikkoja. Yksilön oikeuksista melskatessaan moni unohtaa, että kun yksilö niitä oikeuksia käyttäessään auttaa kulkutautia löytämään uusia kohteita, yhteiskunta siivoaa jäljet ja maksaa viulut.

Jaa artikkeli

Facebook Twitter

Lue lisää