”Reijo Leppänen korosti sitä, että prosessissa pitää kuulla kattavasti erilaisia näkemyksiä””.

”Leppäsen kysymykseen päätösten aikataulusta Mäkelä kertoi, että Tevaniemen tuulivoimakaava saataneen valtuuston päätettäväksi ensi vuonna. Konikallion kaava tulee hieman sen jäljessä.” (UutisOiva 9.11.)

Nämä suorat lainaukset samassa lehdessä kertovat lukijoille, etten ole vähätellyt kansalaisten kuulemista yrittäjien alulle laittamien tuulivoimakaavojen valmistelussa. Samalla se antaa vastauksen Ylihaverin kysymysmerkkiin kaavojen valmistelun aikatauluista.

En heti vastannut lehden mielipidesivun ensimmäisiin kommentteihin, koska arvelin samanlaisia tulevan lisää. Tulihan niitä ja vastineiden kirjoittajat olivat laittaneet omalla retoriikallaan ja mielikuvillaan kirjoitukseni uusiksi.

Anna-Liisa Rajasalon ”tuohtuminen” ja Johanna Ylihaverin joidenkin valtuutettujen ”asennevamma”-väitteet ovat puhdasta retoriikkaa.

Toivotin valtuustopuheessani tuulivoimavaltuuskunnan tervetulleeksi, koska olin pääasiassa utelias ja kuuntelin tarkkaan ”adressiryhmän nokan” Ylihaverin puheenvuoroa, jossa perusteettoman syyllistämisen sijaan olisin toivonut jotain positiivistakin, vaikka hänen vastineensa ilmastonmuutoksen vähättelyn tilalle.

Entisen valtuutetun Ylihaverin toteamus siitä, että tuulivoiman nykyiset päättäjät eivät tiedä mistä päättävät, nousi hänen alkupuheensa kärjeksi.

Nyt valmistellaan eri vaihtoehtojen ja esitysten vaikutusarvioita päätösten tueksi, eikä arvella mitä kukin päättää. Jos joudumme äänestämään en pidättäydy siitä!

Herra Helinin maankuulut ”huulimyllytykset” nenäherneistäkin näyttävät menevän hänen omaan piikkiinsä. Helinille totean myös, että pöksyt ovat ehjät ja puhtaat ja olen suorastaan liikuttunut siitä, miten huolehdit jatkopestistäni.

Helin yrittää ystävällisesti ohjata minua omiin teeskentelytapoihinsa rehellisyyden kustannuksella. Jonkun kyltissä kysyttiinkin että, ”olisiko rehellisyys mikään arvo.”

Minulle se on. Kyltit ovat luonnollinen osa kansalaistoimintaa, enkä niistä provosoitunut mitenkään.

Vakuutan Helinille, että olen tanakasti arjessa enkä tunne vieroitusoireita, koska siitä pitävät huolen pitkäaikaiset vapaaehtoistehtävät Punaisessa Ristissä ja muualla!

Minulla on samat oikeudet kuin ”adressiväelläkin” ja valtuutettuna myös velvollisuus kommentoida yhteisessä valmistelussa olevia asioita ja päätöksiä.

En kuitenkaan näe mitään mieltä siinä, että jatkaisin julkista keskustelua tästä samasta kirjoituksestani, koska minuun voi olla yhteydessä myös henkilökohtaisesti.

Olen asettunut ehdokkaaksi erilaisissa vaaleissa teemalla; joko minua tarvitaan, tai ei tarvita. Tähän olen tyytynyt. Useimmiten olen kuitenkin saanut kuntalaisilta valtakirjan.

Olen kiitollinen tästä elämänkoulusta ja yhteiskunnan näyteikkunasta äänestäjilleni ja muille tukijoille.

Olen pitänyt itseäni asiapäättäjänä, jossa huomioin kunnan elinvoiman lisäksi myös kuntalaisten kokonaisedun.

Kiitoksia vastineiden kirjoittajille ja niille monille, jotka ovat antaneet myönteistä palautetta omien tuntemuksieni perusteella laatimastani, ehkä särmikkäästäkin kirjoituksesta.

Reijo Leppänen

Ikaalisten kaupunginvaltuutettu