Sunnuntaiaamuna olimme innokkaita, sillä tiesimme tulevan reissun olevan upea. Olimme lähdössä Italiaan Erasmus+-ryhmävaihtoon. Hymy oli korvissa kun viimeinkin saavuimme Bergamoon. Matkamme ei kuitenkaan alkanut ongelmitta. Saimme heti tutustua italialaisten rentoon aikataulutukseen, kun junamme Colicoon myöhästyi. Onneksi host-perheemme olivat valmiita hakemaan meidät uusiin koteihimme Chiavennaan. Näissä kodeissa asuimme seuraavan viikon ajan.

Päivät siestan tahtiin

Maanantaina tutustuimme koulukulttuuriin. Tunneille emme päässeet, mutta toisiimme saimme tutustua. Italialaisten koulurytmi sijoittuu siestan ympärille. Aamulla on kolme tuntia koulua, jonka jälkeen parin tunnin siesta, ja sen jälkeen mennään vielä pariksi tunniksi takaisin. Meillä siestan jälkeen alkoi kuitenkin tutustuminen upeaan Chiavennan kaupunkiin sen pieniä kivisiä katuja samoillen.

Tiistaipäivämme alkoi sateisissa tunnelmissa. Aamulla aloimme tekemään postereita ja flaijereita. Koska aamupala syötiin aina aikaisin, saimme aamupäivällä koulussa välipalaa – croissantteja suklaa-, marmeladi- tai kermatäytteellä. Nam. Iltapäivällä kävelimme Proston rinteelle, josta aloitimme ryhmissä suunnistamisen. Vuoristomaisemat hivelivät silmiämme.  

Milano kuhisi väkeä

Keskiviikkona koko porukan suuntana oli Milano. Päivä valkeni kirkkaana ja bussimatkalla maisemat olivat suurenmoiset. Kallioihin räjäytetyt tunnelit katkaisivat netin ja maisemat aika ajoin ja kehäteiden ruuhkat hidastivat matkaa. Lopulta pääsimme päämääräämme. Ihmisten paljous Milanon keskustassa hämmästytti. 

Milanon keskusta on omalaatuinen sekoitus modernia ja perinteistä arkkitehtuuria, ja varsinkin vanhat rakennukset olivat vaikuttavia. Törmäsimme myös Alvar Aallon kunniaksi pystytettyyn Piazza Alvar Aalto -aukioon. Aukio sijaitsi Milanon modernissa Porta Nuovan korttelissa, missä pilvenpiirtäjät ympäröivät sitä. 

Opastetun kierroksen jälkeen pääsimme ensimmäistä kertaa näkemään upean ja suurenmoisen katedraalin, Duomo di Milanon. Kuvien ottamisen jälkeen meillä oli vapaa-aikaa ja pääsimme kiertelemään Milanon kauppoja. Italialaiseen tapaan kiirehdimme takaisin bussille, mutta jouduimmekin odottelemaan itse bussia hetken.

Flash mob Chiavennan aukiolla

Väsyneinä pitkästä Milanon matkasta aloitimme viimeisen kokonaisen päivämme Chiavennassa. Ensimmäiseksi aamulla pääsimme tunniksi koulun penkille ja näimme, millaista tunneilla on. Pääsimme vihdoin kiertämään koulua. Oli huvittavaa, miten italialaiset oppilaat kurkkivat ovista ja ikkunoista, kun kiersimme tiluksia. Seuraavana tehtävä listalla oli trash hunt, eli lähdimme kaduille keräämään roskia neljän hengen ryhmissä. Siestan jälkeen suuntana oli Chiavennan aukio, jonne pystytimme posterimme ja suoritimme flash mobin. 

Pääsimme maistelemaan italialaista juustoa ja lihaa. Juustoja säilytettiin perinteiseen italialaiseen tapaan vuoren sisällä, jossa on tarpeeksi kylmä. Viimeinen yhteinen tapaaminen oli siinä, vai oliko? Kokoonnuimme vielä illalla yhteen oppilaiden kanssa ja pidimme viimeisen kerran hauskaa koko porukan voimin. Kaikki menivät tänä viimeisenä iltana myöhään nukkumaan, osa myöhemmin kuin toiset. Kaikki olivat haikeina, sillä emme ehkä enää koskaan näkisi näitä ihania ihmisiä, varsinkaan italialaisia hostejamme, joista on tullut hyviä ystäviä kullekin. 

Junaan viime hetkellä

Perjantaina päädyimme kahvilaan, jossa tilasimme kahdet kakunpalat. Ne olivat hurmaavan herkullisia. Vaniljan ja suklaan maut vain sulivat suussa. Kahvilan jälkeen kiirehdimme juna-asemalle. Hyvä, että juuri ja juuri kerkesimme junaan, viimeisen mattimyöhäisen saavuttua. Eihän reissu ole mitään, jos hieman ei mahanpohjaa kutkuta. 

Juna kiidätti meidät Milanoon. Ruoan jälkeen suuntasimme katsomaan Viimeistä ehtoollista. Maalaus oli upea ja suuri, paljon suurempi kuin kukaan meistä ajatteli. Oli upeaa nähdä yhden aikansa suurimpien taiteilijoiden, Leonardo da Vincin, aikaansaannos. Oli hullua, että saimme seistä samassa tilassa, jossa itse taiteilija oli viettänyt monia vuosia maalauksen parissa. Metrolla kuljimme Duomo di Milanoon. Kapusimme todella pitkät ja kapeat kiviset rappuset katedraalin katolle. Katolta aukesivat henkeäsalpaavat näkymät Milanon kaupunkiin.Napsimme kuvia ja ihastelimme maisemia auringon paisteessa. Itse katedraali oli sisältäkin aivan mahtava ja upeaa arkkitehtuuria. Tässä paikassa voisi viettää vaikka tunteja.

Viimein kotiin Tampereen kautta

Lauantaiaamuna suuntasimme kohti museota, jossa pääsimme ihastelemaan Leonardo da Vincin ihmeellisiä keksintöjä. Museovierailu avarsi näkemyksiämme siitä, miten mahtava keksijä da Vinci aikoinaan oli. Da Vincin keksintöjen lisäksi museossa oli paljon muitakin keksintöjä, joita ei olisi koskaan pystytty kehittämään ilman da Vincin tutkimuksia. Meille jäi vielä muutamia tunteja shoppailuaikaa viimeisiä tuliaisia varten. Ostosten jälkeen söimme viimeiset pizzat Italiassa, ja ne olivat todella herkulliset. Vatsat täynnä nappasimme hotellilta matkalaukkumme, jonka jälkeen suuntasimme juna-asemalle. Juna-asemalla juoksujalkaa kerkesimme junalle juuri ja juuri. Kun saavuimme lentokentälle, saimme heti huomata, että lentomme oli myöhässä noin 45 minuuttia. Lentokentällä kiertelyjen jälkeen menimme vielä juuri ennen lentoa syömään pieneen hampurilaisravintolaan. Rauhassa syödessämme opettajamme soittivat ja kehottivat meitä lähtemään saman tien kohti lähtöporttia. Juoksujalkaa kiirehdimme, jotta emme myöhästyisi lennolta. Koneen noustua ilmaan kuului vain tasainen tuhina kun suurin osa matkustajista nukkui. Suomeen päästyämme oli täällä täysi talvi ja pakkastakin oli reilusti. Vihdoin junaan päästyämme alkoi matka kohti Tamperetta. Sieltä meidän oppilaiden matka jatkui kullan kalliisiin koteihimme.