1980-luvun alussa hämeenkyröläinen Virpi Raipala-Cormier pohti puolisonsa Jim Cormierin kanssa kahta vaihtoehtoa: jatkaako Raipalan jo vuodesta 1977 lähtien viljelemää tilaa omavaraisperiaatteella vai aloittaa pioneerityö Suomessa yrttiviljelyn muodossa. Päätös syntyi vuonna 1981. Tuosta vuodesta alkaa Frantsilan luomuyrttitilan tarina. Täyteen tulee siis 40 vuotta.

Raipala-Cormierille yritit olivat luontainen valinta. Hän oli tutustunut niiden saloihin sekä Ruotsissa että Yhdysvalloissa. Kanadasta löytyi niin ikään yrteistä kiinnostunut Jim Cormier. Tästä alkoi rakkaustarina, joka toi Cormierin Suomeen. Mukana tuli molempien oppimaa yrttitietoutta, sekä oppia luontaishoidoista. Alku meni opetellessa.

– Ensimmäiset viljelykset tehtiin käsin hehtaarin alueelle. Se oli opettelua, ja kantapään kautta tietenkin, Raipala-Cormier muistelee hymyssä suin.

Pariskuntaa ohjasi luja tahto. Se toi tulosta ja vuonna 1983 heillä oli jo pieni puoti ja he osallistuivat ensimmäistä kertaa messuille.

Mehiläisiä ja yrttiteetä

Alkuaikojen kokeiluihin kuuluivat myös mehiläiset, ensimmäisten joukossa Suomessa. Myös yrttiteet syntyivät tuolloin, osa niistä on myynnissä yhä tänäkin päivänä.

– Kaikki tehtiin itse etikettejä myöten. Se oli tosi artesaanitouhua. Veljen vaimo teki kuvat etiketteihin ja ne ovat yhä käytössä.

Tuotteita syntyi runsaasti, joukossa oli esimerkiksi öljyjä, salvoja ja voiteita.

– Oli hauskaa keksiä niille nimiä.

Koulutusta ja kursseja

Yksi osa Frantsilan toimintaa ovat koulutukset. Tilalla on aina haluttu levittää tietoa terveestä suhteesta luontoon. Ensimmäiset koulutukset olivat jo vuonna 1982. Kaksi vuotta myöhemmin alkoi aromaterapeuttikoulutus, joka on tarjonnassa yhä tänäkin päivänä.

– Nykyään näissä on kilpailua. Koen sen vain hyvänä, sillä sitä kautta sana leviää. Lisäksi entiset opiskelijamme ovat palanneet tänne pitämään omia kurssejaan. Se on hienoa ja mielellämme annamme nuorempien vetää niitä.

Näinä päivinä koulutukset pidetään Frantsilan hyvän olon keskuksessa, jota nykyään pyörittää ulkopuolisena yrittäjänä Aija Lento.

Kehäkukka toi työrauhan

Kolmostiellä liikkujille tuttu pysähdyspaikka on kasvisruokaa tarjoava Frantsilan Kehäkukka. Pariskunta perusti sen vuonna 1987. Senkin perustamista he kuvailevat pioneerityöksi, sillä kasvisruoka oli tuohon aikaan Suomessa poikkeuksellista.

– Meitä on auttanut se, että lehdistö on aina ollut kiinnostunut toiminnastamme. Sen myötä täällä alkoi ramppaamaan eri kuntien maataloustoimikuntia. He etsivät uusia mahdollisuuksia maataloudelle.

Vieraiden lisäksi hoidettavana oli maatilapuoti, joten omiin töihin oli vaikea keskittyä. Niinpä Kehäkukan yhteyteen perustettiin yrttipuutarha ja puoti, jossa toimintaan pääsi tutustumaan.

– Silloin tämä tila rauhoittui.

1990-luvulla Timo Mantere esitti idean Kehäkukan ulkoistamisesta. Ohjaksiin löytyivät nykyiset yrittäjät Olli ja Tiina Ahonen. Hyvän olon keskus ulkoistettiin vuonna 2001.

– Mitä enemmän toimijoita, sitä enemmän asiat tulevat tietoisuuteen, Raipala-Cormier toteaa.

Uusi sukupolvi jatkaa

Nykyään ohjaksissa on seuraava sukupolvi Jupiter Cormierin johdolla. Ekologisten tuotteiden ja tiedon levittäminen on yhä tärkeä osa toimintaa.

– Meidän tehtävämme on pohtia, miten asiat voi tehdä entistä paremmin. Esimerkiksi, miten viljely tehdään siten, että sidotaan mahdollisimman paljon hiilidioksidia. Sitähän vapautuu paljon kynnettäessä. Haluamme pitää sen maassa. Tämä on sitä samaa kehitystä ja tiedon levitystä, mitä vanhempani tekivät, Jupiter Cormier kertaa.

Tärkeää vanhempien tapaan on myös se, että tuotteita ei myydä vain rahallinen voitto mielessä, vaan siksi, että ne toimivat ja auttavat ihmisiä.

– Jokaisen tuotteen kohdalla käydään läpi sen funktio: miksi se on olemassa, miten se auttaa.

Vuonna 2021 ajatus on sama kuin 40 vuotta aiemmin: levitetään tietoa hyvistä ja toimivista ekologisista, luonnonmukaisista tuotteista ja ratkaisuista.

– Kenttä on toki erilainen, koska luonnonmukaisuus on kasvava trendi toimijoita on paljon. Mutta ajatus on yhä sama: levitämme tietoa vastavuoroisesta suhteesta luontoon jota olemme osa ihmisinä. Näkemykseni mukaan olemme rohkeasti sitä, mitä olemme. Se erottaa meidät muista, Jupiter Cormier linjaa.