Kun astun ovesta sisään, vastassa on kirkkaisiin väreihin pukeutunut yrittäjä Taija Härkki. Viereisestä huoneesta äänimaailmaan ui panhuilun lempeä sointi.

– Mieheni työskenteli ennen Gramexin apulaisjohtajana. Nyt maksamme Gramexille teostomaksuja, Härkki virnistää.

En ole tullut Otaniemeen, vaikka talon arkkitehtuuri iskeekin äänekkäästi silmää: valoa tulvivat avarat ikkunat, puhtaat linjat ja valkoisena hohtava, pelkistetyillä geometrisilla muodoilla leikittelevä oleskeluhuoneen takka eivät ole sattumaa. Alun perin Oy Kyro Ab:n edustuskodiksi rakennettu Motelli Kyröskoski on Alvar Aallon oppilaiden käsialaa.

Aivan kaikesta ei tosin voi antaa kiitosta ainoastaan Aallon oppilaille. Näyttävä takka ja vähintään yhtä komea savupiippu piti purkaa ja rakentaa kolme kertaa uudelleen ennen kuin näky oli riittävän hieno talon rouvalle.

– Lämpöä takasta ei juuri saa, Härkki toteaa merkitsevästi.

”Kaikki eivät aina edes mahtuneet”

Arkkitehtuurissa ylimääräinen on karsittu pois, mutta Pappilanjoen rannalla sijaitsevaa motellia ei voi kuvailla pelkistetyksi. Yrittäjät ovat tuoneet paikkaan oman persoonallisen kosketuksensa runsaalla ja yksityiskohtaisella sisustuksella.

Kyröskosken palveluista kävelyetäisyyden päässä sijaitsevaa majapaikkaa voi kutsua sekä motelliksi että perhehotelliksi, sillä se tarjoaa erilaisia huoneita. Matkailijoita mahtuu majoittumaan samaan aikaan noin 40. Kaikissa huoneista on oma wc ja suihku, osasta löytyy myös sauna ja keittokomero.

Koronapandemia on iskenyt matkailualan yrityksiin ikävästi, mutta hetket, jolloin tartunnat ovat talttuneet, antavat yrittäjille luottamusta tulevaan. Heti kun tartunnat lähtivät laskuun viime keväänä, asiakkaat alkoivat palata.

– Asiakkaita virtasi tosi mukavasti jatkuen aina joulukuulle, kun korona taas nosti päätään. Kaikki eivät aina edes mahtuneet meille, Härkki kertoo.

Motellilla on myös pääasiassa viikoittain vuokrattavia, kerrostaloissa sijaitsevia kalustettuja huoneistoja, jotka ovat olleet läpi pandemian täynnä.

– Tarjonnan erilaisuus tukee meitä, Härkki sanoo.

Sokeripala toi sotapojan motelliin

Perhehotellin tyypillinen asiakas tulee Oulun seudulta tai pääkaupungista, vaikka vieraita käy ympäri Suomen ja ulkomailtakin. Yleensä matkailijat tulevat sukuloimaan, töihin tai vain lepäämään ja tutustumaan Hämeenkyröön. Juhlat korona on vienyt lähes tyystin.

Yksi ikimuistoimmista vierailusta tapahtui, kun motelliin tuli erään kerran majoittumaan kaksi iäkästä savolaismiestä. Toisella oli mukanaan kuva nuoresta hoitajasta, joka oli antanut hänelle sokeripalan Syvärillä vuonna 1942.

Nyt miehen vaimo oli kuollut, ja jostain oli kantautunut hänen korviinsa tieto, että myös hoitajattaren puoliso olisi edesmennyt. Mies otti mukaansa kaverin ja lähti matkalle etsimään naista vuosikymmenten takaa kiittääkseen sokeripalasta.

– Kovin oli hatarat tiedot heillä: reippaan kokoinen maatila, josta isäntä oli hiljattain kuollut ja neidolla ikää noin 80 vuotta, muistelee yrittäjä.

– Minähän soitin aavistelemalleni neidolle ja kysyin, että oliko hän antanut sokeripalaa sotapojalle Syvärillä vuonna 1942.

Vastaus oli myöntävä. Sotapojat saivat välittömästi kutsun saapua neidon luo iltakahville.

Kasvottomat palvelut eivät kiinnosta

Tosielämän tapahtuma kertoo ainakin kahdesta asiasta.

Ensinnäkin se kuvaa filosofiaa, jota motelli Kyröskoskessa hengitetään: perhehotellissa ei haluta tarjota kasvottomia, tehdasmuotilla pilkulleen etukäteen suunniteltuja palveluja, vaan siellä halutaan aidosti vastata asiakkaan tarpeisiin – olipa kyse vuosikymmenten takaisesta sokeripalasta tai korjaajan etsimisestä sunnuntai-iltana rikkoutuneelle autolle.

Toiseksi se kertoo tarinoista, joita motellin kätköissä piilee, ja joita yrittäjä Härkki mielellään jakaa vierailijoille. Tarinoita löytyy kaikkialta, minne katseensa kääntää.

Kuka tietää, millaisia tarinoita motellissa vielä syntyy.