Kansainvälisen huomion kohteena on viime viikkoina ollut Afganistan. Siellä on valtaan palannut Taleban-liike, joka tuli aiemman hallintokautensa aikana tunnetuksi muun muassa siitä, että se hävitti korvaamattoman arvokkaita kulttuurimuistomerkkejä.
Hämeenkyrön kunnassa on yksi kulttuurillisesti merkittävä rakennus, joka on ollut viime aikoina hieman keskusteluissakin hävittämisuhan vuoksi. Saa nähdä, mistä hämeenkyröläiset päättäjät ottavat oppia Koskilinnan lopullisesta kohtalosta päätettäessä. Revitäänkö sieltä kaikki arvokas – muun muassa valaisimet – ja yritetään vaihtaa rahaksi ja sitten runko annetaan puoli-ilmaiseksi vaikkapa jollekin romuliikkeelle varastoksi.
Hämeenkyröläisille ovat yrittäneet puhua järkeä esimerkiksi Jouko Jokinen ja kulttuurisoturit Rajala, Huusari ja Perkiömäki. Viimeksi keskustelin erään ”kyröläisen ikonin”, Matti Yrjölän kanssa ja hän totesi, että Kyröskoskella on kaksi säilytettävää: Koskilinna ja tehdas.
Hämeenkyrön ensimmäiseksi naiseksi valittu on aikaisemmin kirjoittanut Koskilinnan säilyttämistä puoltavia lausuntoja. Vaikuttaa siltä, että kuntapoliitikoista ainakin monet ovat sisäistäneet menestyksen avaimeksi täydellisen immuniteetin järkipuheelle. Saa nähdä, löytyykö kuntapäättäjien joukosta vielä jämäkkyyttä säilyttämään arvokas rakennus vai onko pelkkä hävityksen tie jäämässä jälkipolville muistoksi.
Nyt rakennetaan skeittirataa ja sitä tehdään ainakin säästelemättä, ehkä siitä tulee kunnollinen. Kuinka suuri harrastajajoukko sitä käyttää, en tiedä. Ehkäpä sinne tulee esimerkiksi aamuvarhaiselle omat eläkeläisvuorot. Voiko rataa käyttää kenties mopo- tai traktoriajeluun? Muita kunnallisia harrastustiloja ei näytä olevan suunnitteilla, joten kulttuurikunta keksinee todellista monikäyttöä tälle rakennelmalle.
Vai olisiko monipuoliselle kulttuuritoiminnallekin sittenkin parempi säilyttää myös Koskilinna. Viimeiset hetket noudattaa vanhaa kunnon kehoitusta: Olisi parempi vähän ajatella – ensin.

Jussi Niinenmaa