Ikaalisten ja Sastamalan poliisiasemien tuore tutkinnanjohtaja Antti Leppilahti on erityisen huolestunut huumeisiin liittyvien rikosten määrän kasvusta.

– Huumeet johtavat moneen muuhun ongelmaan, kuten syrjäytymiseen sekä terveys- ja mielenterveysongelmiin. Huumeet vievät lisäksi omaisuus-, ja väkivalta-ja liikennerikollisuuteen, Leppilahti sanoo.

– Huumeet ovat meidän kaikkien lähellämme. Ei ole enää sellaista paikkaa, missä ei olisi huumeita ja niiden käyttäjiä, hän muistuttaa.

Leppilahti on työskennellyt vakinaisena rikoskomisariona ja tutkinnanjohtajana Sastamalan ja Ikaalisten poliisiasemilla helmikuun alusta. Työt hän aloitti jo kuitenkin viime vuoden lopulla viransijaisena.

Tausta Poliisihallituksessa

Uuden rikoskomisarion tausta on mielenkiintoinen. Leppilahti siirtyi poliisin kenttätehtäviin alan korkeimmalta paikalta, Poliisihallituksesta. Siellä hän työskenteli kuusi vuotta rikostorjunnan vastuualueen poliisitarkastajana. Sitä ennen hän toimi Helsingin poliisilaitoksella 25 vuotta, josta reilut 10 vuotta tutkinnanjohtajana, pääasiassa väkivaltarikosten tutkinnassa.

Poliisihallituksessa Leppilahden työnä oli ohjata ja kehittää rikostutkintaa. Nyt hän itse on tämän työn perustasolla.

– Onhan tämä iso loikka erilaiseen työympäristöön, mutta tämä on konkreettista työtä, josta pidän. Paikallistasolla työkenttäni on paljon aikaisempaa laajempi.

Leppilahti johtaa Sastamalan ja Ikaalisten poliisasemien tutkintaryhmien toimintaan. Ikaalisten poliisiaseman toiminta-alueeseen kuuluvat Ikaalisten lisäksi Hämeenkyrö, Parkano ja Kihniö. Sastamalan alueeseen kuuluu myös Punkalaidun.

Rikokset entistä vaikeampia ja työläämpiä selvittää

Rikosten tutkinta-ajat ovat venyneet huomattavasti viime vuosien aikana, ja Leppilahden mukaan suunta ei ole valitettavasti taittumaan päin.

Ikaalisten poliisiaseman alueella on tällä hetkellä tutkinnassa avoinna noin 500 juttua. Tutkijoita on kuusi, ja Leppilahti johtaa heidän tekemäänsä tutkintaa.

– Vuosittain tälle ryhmälle tulee alueelta noin 1 500–1 600 juttua, joten työtahti on kova, Leppilahti sanoo.

Tutkinta-aikojen pitkittymiseen yhtenä suurimpana syynä on poliisin resurssipula eli tutkijat ovat ylityöllistettyjä. Tutkinta-aikoja pidensi myös vuonna 2014 voimaan astunut uusi esitutkinta- ja pakkokeinolainsäädäntö, joka toi tutkintaprosessiin lisää uusia toimenpiteitä ja vaiheita.

– Tutkintaan ohjatut resurssit ovat pienet senkin takia, että poliisitoiminnan pääpaino on turvata kansalaisille poliisin kiireellinen apu, Leppilahti muistuttaa.

Rikokset ovat myös entistä vaikeampia ja työläämpiä selvittää, koska esimerkiksi netissä tapahtuva rikollisuus lisääntyy kovaa vauhtia, Leppilahti sanoo.

Tutkinta voi vaatia vuosien työn

Nykyisin yhden tutkinnan keskimääräinen kesto on 130 päivää.

Rikoskomisario kuitenkin painottaa, että pyrkimys tutkinta-aikojen lyhentämiseen on ensisijainen tavoite.

– Ei ole kenenkään etu, että asioiden käsittely kestää, hän huomauttaa.

Kun poliisi epäilee, että ilmoitetussa asiassa on tapahtunut rikos, alkaa esitutkinta.

– Tutkinnan kesto riippuu rikoksen laadusta. Yksinkertaiset ja selkeät rikostapaukset ovat tutkittavissa nopeammin. Laajat tai vaikeasti selvitettävät tapaukset vievät enemmän aikaa. Jonkun jutun tutkinta voi siis viedä vain päivän, mutta on juttuja, joiden tutkinta vaatii vuosienkin työn, Leppilahti kertoo.

Esitutkinnan päättyessä asiasta tehdään kirjallinen päätös, joka toimitetaan asianosaisille. Poliisi lähettää valmiin esitutkintapöytäkirjan syyttäjälle syyteharkintaan. Syyttäjä tutustuu asiaan ja harkitsee, nostaako syytteen rikoksesta epäiltyä kohtaan vai ei.

Leppilahden mukaan vähäisten rikosasioiden tutkintaa ei voi keskeyttää automaattisesti. Nykyisin kaikilla poliisilaitoksilla onkin samanlaiset ohjeet esikäsittelystä. Niillä on haluttu varmistaa myös se, että tutkintaan päätyvät rikostorjunnan tarkoituksen kannalta oikeat jutut.

– Jos tutkinta ei aloiteta tai ei jatketa, rikosasian asianomaisilla on oikeus saada selkeät perustelut päätöksestä, Leppilahti sanoo.