Oli hienoa lukea UutisOivasta, että paikalliset kansanedustajaehdokkaat ovat ottaneet tosissaan varhaiskasvatuksen kriisin. Suomen laissa on tarkoin määritelty millaista varhaiskasvatusta pitää olla tarjolla. Varhaiskasvatusta ei voi verrata lasten kotihoitoon. Lasten kotihoidolle ei laissa ole määritelty velvoitteita, eikä ammatillisia pätevyyksiä, niin kuin varhaiskasvatukselle.

Varhaiskasvatuksen kriisistä on uutisoitu julkisuudessa paljon, sillä työntekijät uupuvat ja nuoret tulijat puuttuvat. Syyksi tiedetään heikko palkkaus, resurssien vähyys ja työn kuormittavuus. Lisäksi mikään ammattiryhmä ei päiväkodissa yksin pysty osaamisellaan rakentamaan hyvää päivää lapsille. Se tehdään yhteiseen ammattiylpeyteen, työhön sitoutumiseen ja hyvään johtajuuteen perustuvalla tiimityöllä.
Varhaiskasvattajan arki koostuu lukemattomista erilaisista kohtaamisista. Työntekijän tärkeimmät taidot ovatkin varhaiskasvatuksessa vuorovaikutustaidot. Laadukkaaseen varhaiskasvatukseen ei kuulu myöskään kuluttava ammattiryhmien vastakkainasettelu. On outoa ajatella, ettei työnsuunnittelussa hyödynnettäisi kaikkien tiiminjäsenten vahvuuksia, kuten pelätään tapahtuvan uuden varhaiskasvatuslain astuessa 2030 täysimääräisesti voimaan. Työhönsä sitoutuvat parhaiten työntekijät, jotka voivat itse siihen vaikuttaa.
Huolestuttavinta on, että varhaiskasvatuksen kriisi heikentää väistämättä lasten hyvinvointia ja tuen saamista. Se ei ole oikein. Lasten oppimispolun perustuksia rakennetaan jo päiväkodissa. Varhaiskasvatuksessa sisältö on tärkeintä. Mikä tahansa varhaiskasvatus ei ole lasten kasvua ja kehitystä tukevaa. Varhaiskasvatuksen täytyy olla riittävän laadukasta ja lapsilähtöistä. Kriisin korjaaminen alkaa, kun päättäjät ymmärtävät ryhtyä panostamaan varhaiskasvatuksen perusarkeen ja lasten hyvinvointiin vaikuttaviin konkreettisiin tekijöihin eli työhönsä sitoutuneisiin varhaiskasvattajiin.

Johanna Vatajaniemi

varhaiskasvatuksen lastenhoitaja
Nokia

Eeva-Liisa Juurijärvi

varhaiskasvatuksen opettaja
Ikaalinen