Lukijalta: Sudesta, koirasta ja luonnosta – ”Suurempi vaara metsästyskoiralla on tulla ihmisen kuin suden tappamaksi”
Suomessa elää noin 277–321 susiyksilöä ja noin 803 000 suden sukulaista eli koiraa. Koira on monelle rakas lemmikki. Mikä on ajatus sudesta? Susi herättää mielipiteitä ja klikkiotsikoita mediaan. Ei ihme, että osa pitäjäpoliitikoista on aloittanut jo vaalivankkureiden valjastamisen ja äänten kalastelun sudentappamisen puolesta liputtamalla. Käytetään termiä ”kannanhoidollinen metsästys” näistä kekkereistä. On totta, että sudet ovat aiheuttaneet vahinkoa. Se on ikävää. En ymmärrä silti, sitä säälimätöntä tappamisen vimmaa ja vihaa, joka yhteen luontokappaleeseen liittyy.
Harvemmin nousee esille asia, että osa metsästäjistä tappaa itse koiran, jos se ei sovellu metsästyskäyttöön tai on liian vanha riistakoiraksi. Tämän asian jokainen voi tarkistaa Kennelliiton jalostustietojärjestelmästä. Suurempi vaara metsästyskoiralla on tulla siis ihmisen kuin suden tappamaksi. Osalle metsästäjistä koira on kuin perheenjäsen ja osalle vain käyttöeläin.
Olemmeko me itse vieraantuneet luonnosta? Kauniita kuvia luonnosta on mukava katsella, silti yhä harvempi meistä liikkuu metsässä, muuta kuin mielikuvissaan. Pitääkö luonnon mukautua meidän mukaan vai meidän luonnon mukaan? Ennen saattoi nähdä metsäjäniksen tai törmätä koppeloon. Nykyään ovat niskassa mönkivät hirvikärpäset tai jalkaan pureutunut punkki metsäretken yleisemmät muistot.
Luonnosta ja luonnontilasta saa harvoin lukea mitään hyvää tai hyviä päätöksiä. Maapallon selkärankaisten nisäkkäiden määrästä on enää neljä prosenttia villieläimiä, ja niin sanottuja tuotantoeläimiä on 60 prosenttia. Lasten kanssa töitä tekevänä on itsellä huoli siitä, mitä me jätämme tästä planeetasta tuleville sukupolville. Homo sapiens on luomakunnan valtias, jolla on supertehokkaat keinot tuhota ja tappaa, mutta ihminen ei pysty luomaan elämää tyhjästä. Se mikä tuhotaan, häviää iäksi. Olisi hienoa kertoa lapsille jatkossakin kertomuksia ainutlaatuisesta luonnostamme, myös näistä perhekeskeisistä hopeaturkeista. Opettaa lapsia kunnioittamaan luontoa. Totuus on, että meille luonto on toinen koti, mutta eläimille se on ainut koti.
Eeva-Liisa Juurijärvi
Ikaalinen
Hyvä, kiihkoton ja realistiseen, terveeseen luontosuhteeseen perustuva kirjoitus. Ikävä kyllä moni kuvittelee ihmisen olevan luomakunnan Herra. Luonnosta vieraantuneet kaatavat pihoistaan puutkin kun ne roskaavat, ja ampuvat eläimet.
Ja vielä tästä susien määrästä.Todellinen määrä on aivan jotain muuta kuin tämä virallinen noin 300 yksilöä vuodesta toiseen.Ei näitä näkyisi joka nurkalla tällä määrällä
Erikoisia kirjoituksia näillä susien suojelijoilla.Kyllä se totuus nyt vaan on se että susia on liikaa ja niiden metsästys on saatava pikimmiten käyntiin.Suojelijoille ei mikään suden tappama ole minkään arvoinen koskaan
Tämä oli varmaan juurikin nyt se klikkiotsikko susista. Olen ollut metsästyksen harrastaja jo 15 vuotiaasta eli yli 40 vuotta. Yhtään metsästyksen harrastajaa en ole vielä oikeasti tavannut, joka olisi väitetyllä tavalla tappanut itse koiransa. Nuotiopuheena kyseistä termiä on toki joskus kuullut, mutta mitään totuuspohjaa en ole oikeasti havainnut eli klikkiotsikkona itse tämän muuten ansiokkaan puheenvuoron näen. Luonnon arvostaminen on erittäin tärkeää ja metsästäjät ovat pääsääntöisesti juurikin niitä parhaita luonnon tarkkailijoita ja arvostajia. Usein he myös perehdyttävät jälkipolvensa ja lähistön lapset luontoon ja luonnontarkkailuun hyvissä ajoin. Luonnossa pitää liikkua luontoa arvostaen ja varoen. Silloin pääsee ehkä myös kokemaan parhaiten erilaisia eläinten kohtaamisia. Parhaiten eläimiä luonnossa näkee olemalla aivan hiljaa paikoillaan vaikka tunnin pari sopivassa kohtaa - nauttikaamme kaikki Suomen luonnosta ja vaalikaamme sitä.
Kommentit
Toivomme vilkasta ja moniäänistä keskustelua! Noudatathan pelisääntöjä.
Kirjoita selkeästi ja napakasti. Kaikki viestit luetaan ja hyväksytään ennen julkaisua. Loukkaavia, henkilöön meneviä tai vihamielisiä kommentteja emme julkaise.
Kiitos kommentistasi!