Ikaalisissa käydyssä tuulivoimakeskustelussa on yksi asia jäänyt täysin huomiotta. Miksi tuulivoimaa rakennetaan? Yksinkertaisesti siitä syystä, että Suomessa tarvitaan enenevässä määrin sähköä. Jo tehtyjen päätösten johdosta liikenne sähköistyy voimakkaasti ja lämmitykseen käytetään entistä enemmän sähköä. Kaikki polttoon perustuva energiantuotanto kyseenalaistetaan ilmastosyistä, jopa puun polttoa pidetään arveluttavana. Kaikki vesivoima on jo käytössä, ydinvoima on saanut osittaisen synninpäästön vihreästi ajattelevien keskuudessakin. Olkiluoto 3:n kokemuksien perusteella senkin lisääminen on pitkä prosessi: eduskunnan myöntämän rakennusluvan jälkeen valmistumiseen kului 27 vuotta. Tuuli- ja aurinkovoiman lisäksi vaihtoehdot käyvät vähiin, toki tuulisuuden vaihtelu tuo asiaan omat haasteensa. Sähkön varastointi- ja akkutekniikka tuntuvat olevan nopean kehityksen kohteena. Energian säästössä ja tehostamisessakin tulee perälauta vastaan. Jossakin kaukana tulevaisuudessa siintää ydinfuusioon perustuva saasteeton, rajaton energiantuotanto, toteutuneeko nykyisin elossa olevien sukupolvien aikana.

Paljon arvostellaan sitä, että tuulivoimaa rakentavien ja sitä suunnittelevien yhtiöiden omistus on paljolti ulkomailla. Niin on monien Suomessa toimivien muidenkin yritysten. Paheksutaan sitä, että yhtiöt tuottavat voittoa omistajilleen, tottakai tuottavat, ei kai joku kuvittele, että amerikkalainen eläkesäätiö hyväntekeväisyyden takia sijoittaa varojaan Suomeen. Tuottavat nämä yritykset työtä ja hyvinvointia suomalaisillekin.

Kaikki rakentaminen aiheuttaa väistämättä muutoksia ympäristöön. On lupaviranomaisten asia harkita, onko aiheutunut haitta kohtuuton saavutettuun hyötyyn verrattuna.

Tuulivoimaa vastustavat mielipiteet perustuvat paljolti henkilökohtaisiin tuntemuksiin, vähemmän tutkittuun tietoon. Jonkun tunnelman voi pilata järvelle tai pihaan näkyvä tuulivoimala, toisen mielestä se voi olla sirorakenteinen ja kaunis. Kauneus on katsojan silmässä.

Joidenkin kriitikoiden mielestä haittoja voidaan minimoida, vähentämällä yhdelle alueelle rakennettavien voimaloiden määrää. Näin talonpoikaisella järjellä ajateltuna asia on juuri päinvastoin. Rakennetaan samaan puistoon 10 tai 15 voimalaa ympäristövaikutukset ovat samat. Sama tiestö ja voimalinjat tarvitaan lukumäärästä riippumatta.

Annetaan se kuva, että voimalat muuttavat ympäristöä peruuttamattomasti. Voimalat rakennetaan pääosin kierrätettävistä materiaaleista betonista ja teräksestä, ainoastaan komposiittirakenteisille roottorinlavoille ei ole keksitty laajempaa uusiokäyttöä. Todennäköisesti sekin ennenpitkään ratkaistaan. Metsän maapohjalla on kokemukseni mukaan se ominaisuus, että se noin kymmenessä vuodessa metsittyy luontaisesti uudelleen, keinollisesti uudistettuna prosessi on vielä nopeampi.

Toivoisin, että vielä joskus aamulla ulos mennessäni näkisin metsän rajassa rivin sirorakenteisia tuulivoimaloita pyörimässä, ja tuottamassa sähköä yhteiskunnan tarpeisiin.

Vaari m-44