”Veeveevee ollako vai eikö olla, älä soittele tänne, pimpeli pompeli hössän tössän, paikalla viisi, mutta kukaan ei vastaa, jos joku viittii soittaa, niin paina yksi, jos haluat kuolinapua, niin paina nolla.” Tällaista ikäihminen kuuli puhelimesta, kun yritti saada lääkäriaikaa. Ystävä suostui sitten kuuntelemaan tuota käsittämätöntä kalatusta ja terveempisormisena sai lopulta painettua sen ykkösen, vaikka kovin otti voimille.

Sairas otti sitten muistilehtiön ja kynän ja jäi odottamaan takaisinsoittoa. Puhelin soikin, ei kyllä mitään käsitystä, kuka soitti, mutta muistilehtiöön tuli yksi nimi ja kellonaika. Sairas sai kyydin terveyskeskukseen ja kuuli, ettei aika ollutkaan lääkärille, vaan hoitajalle. Terveyskeskuksessa selvisi, että kellonajan minuutit 50 pitikin olla 05, eli sairas tuli paikalle myöhässä, koska kiireessä oli kirjoittanut numerot väärässä järjestyksessä.

Puhelinsoitto terveyskeskukseen on ikäihmiselle ylivoimainen ponnistus. Miten ihmeessä näin alas on palvelussa vajottu? Onko kunnan ajatus, että kunhan huonokuntoiset eivät saa yhteyttä lääkäriin, niin kuolevat pois organisaatiota häiritsemästä? Terveyspalveluiden johtoajatus on rakentaa komeita seiniä ja kiiltäviä lattioita, ostaa kalliita laitteita ilman käyttötarkoitusta ja digitalisoida ikäihmiset näkymättömiin. Palveluongelman tekevät päättäjien toimintaohjeet, kulttuuri, ylimielisyys, välinpitämättömyys ja osaamattomuus.

Jos halutaan palvella taitamattomampiakin potilaita, niin lääkäriajan antamiseen ikäihmiselle pitää panostaa potilaan ehdoilla. Ikäihmisille on oltava oma puhelinnumero, jossa vastaa selväkielinen ihminen, joka kertoo ensin nimensä. Sitten hoitaja pyytää potilasta kirjoittamaan tiedot paperille. Ennen puhelun loppumista hoitajan pitää pyytää potilasta kertomaan, mitä muistilapussa lukee, koska siten varmistetaan, että vanhus on kuullut ja ymmärtänyt tiedot oikein.

Kunnan kohdalta kaikki on tietysti myöhäistä, enää palveluja ei ehdi inhimillistää. Hömpelipömpelipuhe puhelimessa alkaa kuulua vaikka ulkomailta Teiskosta, missä ei edes olla kuultukaan tämän nimisestä kunnasta. Kaupungissa ajatellaan, että jos jotkut haluavat asua korvessa, niin tyytykööt korven oloihin. Arvelen myös, että sairaalan asiakasmaksut tullaan kertomaan luvulla, mikä on potilaan matka kotoa sairaalaan.

Olen aina kiittänyt ja kehunut Hämeenkyrön sotepalveluiden työntekijöitä. Lääkärit, hoitajat ja koko henkilökunta sekä sairaus- että sosiaalipuolella ovat ammattitaitoista, ystävällistä, avuliasta ja myötätuntoista väkeä. Henkilökuntaan ollaan kaikissa kuulemissani kommenteissa enemmän kuin tyytyväisiä. Aina, kun hoitoon onnistuu pääsemään, se on ensiluokkaista, eikä mitään enempää tai parempaa voi toivoa.

Kirsti Pohjankuru