UutisOivan artikkeli 22.12.22 kertoi Setlementin vaikeuksista.
Muutama vuosikymmen sitten opistotoiminta oli myös ”luupin alla”. Kysymyksessä silloin oli: Tarvitaanko paikkakunnalla kahta kansalaisopistoa?
Sama kysymys oli esillä myös silloin, kun paikkakunnalle oltiin perustamassa kunnallista kansalaisopistoa. Jopa kouluhallituksen taholta kysyttiin, voisiko Kyröskosken kansalaisopisto laajentaa toimintaansa koko kunnan alueelle.
Kyröskosken kansalaisopiston edustajat eivät kuitenkaan halunneet sitä tehdä. Ja niinpä Hämeenkyrö yhdessä naapurikuntien, Viljakkala ja Mouhijärvi, tekivät yhdessä päätöksen kansalaisopiston perustamista.
Opistojen alkuvuodet sujuivat pääosin ongelmitta, vaikka ajoittain nousikin esille kysymys opistojen yhdistämisestä.
Asia tuli ajankohtaiseksi, kun Hämeenkyrön-Viljakkalan Eläkeläiset ry (8.10.73) halusivat saada opetuksensa Hämeenkyrön kansalaisopistolta. Sen työohjelma ei sitä kuitenkaan mahdollistanut.
Kun edellä mainitut järjestöt kysyivät asiaa myös OPH:lta ja kouluhallitukselta, muutettiin opiston työjärjestystä, mikä mahdollisti opetuksen järjestämisen myös Kyröskoskella.
Työohjelman muutos aiheutti jälleen kysymyksen opistojen yhdistymisestä. Myös Kyröskosken kansalaisopiston taholta tiedusteltiin, miten yhdistyminen voitaisiin toteuttaa. Tiedustelun syynä olivat myös tulossa oleva uusi opistolaki, hallinnonuudistus jne.
Hämeenkyrön kansalaisopiston selvityksessä Kyröskosken kansalaisopistolle sen johtokunta 25.4.92 esitti, että yhdistäminen voisi tapahtua muun muassa siten, että opiston johtokuntaan otetaan jäsen myös Kyröskoskelta (Hämeenkyrön kansalaisopiston johtokunnassa oli jo aikaisemmin kaksi jäsentä Kyröskoskelta), hallinto yhdistetään ja opetustilat säilyisivät, erityisesti Koskilinna nähtiin tärkeänä opetuspisteenä. Ehtoina oli myös, että opetusta annetaan vähintään entisessä laajuudessaan, Kyröskoskelle tulisi oma osastonjohtaja ja opiston erityispiirteet (setlementti) huomioitaisiin.
Vaikka muun muassa opiston rehtorit olivat pääosin yhdistämisen kannalla, teki opiston hallitus asiasta kielteisen päätöksen. Erityisesti Tuija Kallio, Kyröskosken opiston rehtorina, esitti lukuisia perusteluita opistojen yhdistämisen puolesta.
Olisi surullista, jos 80 vuotta toiminut opisto- ja setlementtitoiminta Kyröskoskella loppuisi. ”Opistohistoriaan” viitaten näkisin tärkeänä, että toiminnasta päättävät tahot neuvottelisivat muun muassa Petäjä-opiston mahdollisuuksista vastata Setlementin toiminnasta tulevaisuudessa.
Kannatin opistojen yhdistämistä. Kun samaan aikaan olin kansalaisopistojen liiton hallituksessa, sen laki- ja pedagogisen työryhmien puheenjohtajana ja kuultavana muun muassa eduskunnan sivistysvaliokunnassa, kun opistolakiuudistusta valmisteltiin, opistojen tulevaisuuden näkymät olivat päivittäin esillä.

Kauno Perkiömäki

• Setlementti Kyröskoskela
• kansalaisopisto