Ensin kiitos Lepistön Maaritille ja Ojakosken Artolle valtuuston puheenjohtajien palstasta. Palstanne avaa paikallista päätöksentekoa. Toinen kiitos kirjoitetaan paikallisista asioista uutisoivalle UutisOivalle. Ilman lehteä ja sen toimittajia olisimme monta tarkistettua alueuutista köyhempiä.

Suomessa on vapaa lehdistö, toisin kuin itärajan takana. Kolmannella valtionmahdilla on myös vastuu julkaisuistaan. Edes paikallislehdessä ei voi kirjoittaa ilman faktojen tarkastusta, asioiden yhteiskunnallista painoarvoa punniten. Painettua sanaa säätelee laki ja journalistinen etiikka. Jos lehti painaa tuulesta temmattua tarinaa tulee äkkiä kutsun raastupaan tai Julkisen sanan neuvoston eteen. Lukijan paras tehtävä on uutisannin lukeminen ja ruotiminen.

Sosiaalisessa mediassa on toisin, siellä höngitään omat mielipiteet julki. Lehden sisällöstä vastaa päätoimittaja ja sosiaalisen ryhmien keskustelusta niiden ylläpitäjät ja keskustelijat itse. Somessa oletetaan, että on ryhmän sääntöihin sitoutuneita ylläpitäjiä ja keskustelijoita tai muuten voi käydä, kuten eräälle ylikuumenneelle tattiryhmälle. Taru oli kaunis, mutta lyhyt.

Erinomainen lääke verenpainetta nostaviin asioihin törmäämisessä on yön yli nukkuminen. Lähdekritiikki, käsitteiden ymmärtäminen ja kielitaito eivät ole pahitteeksi tiedonjanoa sammuttaessa. Tässä iässä on lisäksi hyvä muistaa myös kunnon lasit ja tolkku päähän lukiessa.

Kuntalaisena toivoo, että yhteinen hyvä olisi se päättäjien aito tahtotila. Vaikeaa on uskoa, että kukaan kallisarvoista aikaansa yleisten asioiden hoitamiseen antanut luottamushenkilö haaveilisi esimerkiksi puurtamisensa poliittiseksi peukalonjäljeksi jäävän vaikka tyhjän sorakentän keskustassa. Ihmismieli on toki tutkimaton.

Kuntalaisten etu on kunnan myönteisyys ja yhteisöllisyys. Sen ylläpitäminen on meidän kaikkien velvollisuus. Hyvien tapojen vaalijat ja viljelijät saavat osakseen kunnioitusta. Asiallisella dialogilla on aina paikkansa demokraattisessa päätöksenteossa.

Eeva-Liisa Juurijärvi

Ikaalinen