Olipa erikoinen päivä. Aamupäivällä, kun kättelin kauniin kunnanjohtajamme, hän kysyi olenko syntyperäinen ikaalislainen. En,

vastasin. Asuin 40 vuotta Tampereella, jonka kaupunginvaltuuston jäsenyydestä jouduin kunnallisvalituksen takia eroamaan. Minusta tehtiin Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätöksellä ikaalislainen, jossa nyt olen

yöpynyt 25 vuotta. Kotiuduit kuitenkin tänne, kysyi kunnanjohtaja. En. Yritin myydä omakotitaloa, mutta eipä mennyt kaupaksi. Olin nyt masentanut kuntapomoa kahdesti ja päätin kehaista kylpytakkitempausta. Hän, minä ja

50 muuta yllytyshullua seisoimme jäällä 1½ tuntia makkara- ja mehupalkalla. Ihanaa, lisää tällaista, toivoin.

Köyhänä eläkeläisenä kannattaa kiertää kaikki ilmaiset tarjoilut läpi. Niinpä päädyin illalla Altin saliin, jossa esiteltiin Konikallion

tuulivoimalan YVA-selostusta ja tehtyjä selvityksiä. Tarjoilut olivat tosi hyvät: karjalanpiirakoita munavoilla sekä tosi makoista ja mustikkaista piirasta.

Koska ja kun olin herkutellut, oli velvollisuuteni astua salin puolelle. Tilaisuus oli juuri niin paha, kuin se pahimmillaan voi olla. Pitkiä kalvosulkeisia viisi kappaletta peräjälkeen. Tarkoitus ei ollut väsyttää ja masentaa kansaa, mutta niin se toimi.

Parasta oli erittäin hyvät esitykset Konikallion pohjavesiselvityksistä, jotka ainakin minut vakuuttivat. Pohjamutiin vajottiin, kun eräs esitelmöitsijä alkoi selostaa kaavamerkkejä. Suunnistuspitäjä Ikaalisten yleisöstä joku huusikin ja pyysi puhumaan asiaa ja unohtamaan kaavamerkkien tavaamisen.

Vihdoin ja viimein päästiin keskusteluun. Sen aloittikin toinen kahdesta

tamperelaisista valtuutetuista, jonka puheenvuorosta aisti lähestyvät EU-vaalit. Sitten alkoikin odotettu sen ja tämän asian vastustaminen oma lehmä ojassa ja nimby-ilmiön merkeissä.

Tässä vaiheessa poistuin. Kantti ei kestänyt käyttää puheenvuoroa muista

maisemahaitoista, jotka hyväksymme: kirkontornit, purjelaivojen mastot, majakat, atomivoimaloiden silhuetit, tuntureiden hiihtohissit ja koko Suomen joka kukkulan päällä sojottavat kännykkämastot.

Iloitsen, että ihmiset ovat viimeinkin huomanneet, että energiantuotanto

aiheuttaa ympäristöhaittoja. Padotaan sitten koskia, halkaistaan atomeita, poltetaan turvetta, maakaasua tahi öljyä. Vaihtoehtona on luopua sähköautoista, sähkölämmityksestä ja hilavitkuttimista. Kuinka moni on siihen valmis?

Harri Helin