Kiitos Eero Norokorvelle palautteesta luontohuoliini (UutisOiva 11.12.)

Huomioni kiinnittyi arvioosi, jotta paikallistason päättäjät ymmärtävät alueemme luontoarvot, käsittävät monimuotoisuuden tärkeyden, ympäristön kauneuden ja tätä myöden takaavat kuntalaisille hienon ympäristön jossa viihtyä.

Tässä joitakin lähiajan tapahtumia, jotka räikeästi rikkovat tuota päättäjiemme hyvätahtoisuutta: Kanaensaaren luontopolun tuhoaminen hakkuineen. Hakkuun seurauksena on valon määrä alueella lisääntynyt ja vieraslaji, jättipalsami on oikein räjähtänyt kasvuun ja sen leviäminen on siellä todella aggressiivista! Sitä on seurakunnan maalla liki parin hehtaarin alalla. Veneestä katselin, niin se on siementänyt itsensä jo järven toiselle puolelle, yksityisten maille Kalkunmäkeen. Nyt on viimeiset hetket käydä tuon karkulaisen kimppuun, tai kohta se leviää Kirkkojärven rannoille ja taas menetetään todella, todella paljon.

Pappilanjokivarressa, putsaamon ja uuden sillan välillä on hiljan hakattu rantametsää seurakunnan toimesta, vaikka se kuuluu juuri sen liito-oravapopulaation kulkuväylälle, joita varten ne kalliit tekotolpat väylän varteen pystytettiin.

Jokivarsi, kuten myös Turkimusojan purolehto, Kylmänoja rantoineen kuuluvat EU:n luontodirektiivin vahvasti suojaamiin lepakoiden lisääntymis-, levähdys-, ja ruokailupaikkoihin, joiden hävittäminen tai heikentäminen on ehdottomasti kiellettyjä (Lsl 49§).

Kylmäojan länsipuoli, Pappilanjoen varressa on ilmeisesti kunnan maata? Nyt se on hakattu aukeaksi, eikä Kylmäojan varteen ole jätetty Metsälain takaamaa, koskematonta suojavyöhykettä. Liekö tehty luontoselvitystä, hakkuuilmoitusta? Todennäköisesti ei, sillä hakkuuilmoituksen teolla Metsäkeskus olisi infonnut näistä rajoitteista.

Hämeenkyrön museon vintillä asusti taannoin pohjoismaiden suurin lepakkoyhteisö.

Ponkin Masalla työskennellyt kirvesmies kertoi hauskan jutun: Hän meni työparinsa kanssa veneellä kartonkitehtaan alle. Sinne pääsee joelta semmosen tiilestä muuratun holvin kautta. Miehillä oli veneessään aggregaatti valoja varten ja aloitustehtävänä oli rakentaa sinne lankuista työtaso. Kaveri kertoi, että vetäisi moottorisahan käyntiin, niin ympärillä alkoi tapahtua jotain ihan uskomatonta! Sahan ääni kaikui holvissa ja jotkut lentävät, mustat varjot täyttivät koko sen valopiirin, mihin silmä ylti! Tuhansia ja tuhansia lepakoita lähti kauhuissaan ääntä pakoon! Niiden ulos menoa kesti minuuttitolkulla!

Ja lepakot asuvat varmasti tuolla vieläkin, ja jos kaikki hyvin käy, ensi kesänä järjestetään lepakonkuunteluretki, johon startataan Elsan leikkipuistosta, jonka rantametsä lepakonpönttöineen on nahkasiipien vilkasta temmellyskenttää elokuisen illan saatteessa.

Matti Rintala