Seurattuani vilkastuvaa vaalikeskustelua eri medioissa haluan tuoda oman näkemykseni aluevaalikeskusteluun.

Monet kokeneetkin poliitikot sortuvat nyt eri puolilla Pirkanmaata äänestäjien kosiskeluun lupaamalla yhtä sun toista paikallisista laajoista terveyspalveluista ilmaiseen suun terveydenhuoltoon. On luonnollista, että jotain mukavaa täytyy ääniä saadakseen luvata. Kuntavaaleissa äänestäjillä on lupa pohtia sitä, ajaako ehdokas enemmän lapsiperheiden asiaa vaiko kenties vanhusten hyvää hoitoa. Tämä tilanne on todellinen tamperelaiselle äänestäjälle mutta ei niinkään hyvinvointialueen reuna-alueilla.

On tärkeää ymmärtää, että pienissä kunnissa ei ole varaa tämän kaltaiseen arvopohdintaan nyt käsillä olevissa aluevaaleissa. Nyt on kysymys pikemminkin torjuntavoiton hakemisesta eli siitä, mitkä kunnat säilyvät sote-kartalla ja mitä palveluita niissä tarjotaan.

Jotta arvokeskusteluun asti voidaan päästä, ensin pitää toteutua seuraavien asioiden:

Ikaalisten ja Hämeenkyrön täytyy kummankin saada läpi pari ehdokasta, enempään tuskin väestöpohja riittää.Näiden valtuutettujen tulee olla riittävän kokeneita, kyvykkäitä ja koulutettuja päästäkseen vaikutusvaltaiseen asemaan ja rooleihin eri lauta- tai valiokunnissa.

Oikea kysymys esittää itsellenne on tämä: kuka paikallinen ehdokas täyttää parhaiten yllä mainitut kriteerit ja voi tulla valituksi? Sillä, voiko joku tulla valituksi, tarkoitan realistisia mahdollisuuksia, jotka juontuvat jo pelkästään eri puolueiden kannatusasetelmista.

Tosiasia on se, että vain niiden puolueiden ehdokkailla, jotka nauttivat kunnassaan suurta osuutta kannatuksesta, on mahdollisuus päästä läpi. Katsoisin siis kuntavaalien pohjalta esimerkiksi neljä suurinta ryhmää ja näiden aluevaaliehdokkaat.

On ilmeistä, että äänten keskittämisellä taataan kohdan yksi toteutuminen parhaiten. Eri asia on se, miten käytännössä tästä pystytään kunnissa sopimaan.

Kohta yksi vaatii luonnollisesti toteutuakseen sitä, että ihmiset äänestävät. Niissä kunnissa, joissa äänestysprosentti nousee korkeimmaksi, tulee olemaan myös etulyöntiasema, kun paikkoja jaetaan.

Tämä teksti perustuu omaan käytännön kokemukseen niin kunnallisissa kuin ylikunnallisissakin rooleissa Tampereen seudulla viimeisen 13 vuoden aikana. Nokialaisena on helppo elää, sillä 35 000 asukkaan kaupungilla Tampereen kyljessä ei ole hätää. En ole ehdolla vaaleissa, vaan haluan tällä kirjoituksellani herätellä teitä, pienten kuntien äänestäjät, ymmärtämään aika karut, matemaattisetkin lainalaisuudet, jotka liittyvät nyt erityisesti näihin vaaleihin.

Toivotan kaikille parempaa alkanutta vuotta ja – hyvät ihmiset – äänestäkää!

Johanna Matikka

politiikan tarkkailija ja entinen, mutta pitkäaikainen, kaupunginvaltuutettu Nokialta