Poikkesin piruuttani katsastamassa Ikaalisten valtuuston kokousta. Koin sekä elämyksiä, aplodeerausta, vaikenemista että myötähäpeää. Tampereella oli 1989 melkoinen hässäkkä Tampellan alueen kaavoituksesta. Olin kaulaani myöten kaavankaatajissa mukana, ja 800 000 miljoonan markan kaavoitussopimus kaatui nimissäni olleeseen valitukseen. Siitä johtuen koin jonkinlaisen déjà-vu -elämyksen.

Positiivisia yllätyksiä oli parikin; sain syödä kakkua ja voileivän kunnan piikkiin. Pienimuotoinen veronpalautus siis. Toinen jännä ilmiö oli, että yleisö sai taputtaa mieluisasta puheenvuorosta. Tampereella olisi sali tyhjennetty moisesta. Jotenkin Ikaalisten malli vaikutti inhimillisemmältä. Pienen kunnan etuja.

Kokouksessa käsiteltiin sekä veroäyrin että kiinteistöveron korotukset. Molemmat isot asiat läpi ilman ainuttakaan puheenvuoroa. Sitten tuli kolme tuulivoiman rakentamiseen liittyvää kriittistä aloitetta, joista sentään puhuttiin ja äänestettiinkin. Tuulivoima todettiin ympäristöystävälliseksi, mutta siihen konsensus jäikin.

Osan mielestä muutama mylly Tevaniemessä on Sampo, joka jauhaa kaikkea hyvää Ikaalisille. Toisten mielestä viimeinenkin asukas muuttaa pois ja Ikaalinen muuttuu teollisuusalueeksi, jonka talot eivät käy kaupaksi. Todellisuus lienee niiden välimaastossa.

Mitenkä homma jatkuu? Käydään alemmassa oikeudessa ja sen jälkeen ylemmässä. Näihin menee kolme vuotta. Jo nyt olen lukenut, että Suomen tuulivoimalat ovat jo rakennettu tai valmistuvat juuri. Itse pelkään, että viime ponnistuksena tehdään vielä merituulipuisto lintujen muuttoreitille. Ei maalata kuitenkaan piruja seinälle, koska vielä sellaista ei ole tekeillä.

Valistunut arvaukseni on, että Tevaniemeen ei tule tuulimyllyjä. Viksuimmat virkahenkilöt ja valtuutetut ovat tämän jo oivaltaneet ja pohtivat muita mahdollisuuksia. Aurinkovoimaa, akkuja, lämmön varastointia. Sähkö on jaloin energiamuoto. Sitä ei kannata käyttää lämmittämiseen. Lämpöä saadaan maaperästä, vesistöistä, jätevesistä, teollisuuden hukkalämpönä ja auringosta. Tähän lämmön varastointiin ja sen teknologiaan kannattaa nyt panostaa.

Syksyllä 1989 Satu Hassi piti Vihreitten ryhmäpuheenvuoron Tampereen valtuuston edessä. Jostain syystä audiovisuaalisten laitteitten käyttö salissa oli kielletty. Satu toi eteen eräänlaisen diapömpelin ja aloitti puheenvuoro. Osa valtuutetuista poistui salista.

Mitenkä edellä mainittu liittyy Ikaalisiin? Valkea ruusun koulun sali on mahtava paikka valkokankaineen ja laitteineen. Miksei kaavan esittelijä käyttänyt niitä? Koin myötähäpeää siitä, ettei 34 vuotta ei ollut tuonut muutosta valtuustokulttuuriin.

Valittajille vinkki: kaavapapereiden viimeinen versio tuli valtuutetuille vasta perjantaina, kun kokous oli maanantaina. Siihen oli kuulemma tehty yksi lisä, jota ei edes kokouksessa ääneen mainittu. Kuinkahan moni valtuutettu luki pumaskan läpi ja löysi tuon muutetun lauseen?

Harri Helin