Juttu on julkaistu alunperin vuonna 2020. UutisOiva julkaisee sen verkossa uudelleen, sillä Wehuvarpeen kestikievarin alue on valittu merkittäväksi arkeologiseksi kohteeksi.

Vehuvarpeen entisen kestikievarin alue voi olla jopa valtakunnallisesti arvokas arkeologinen kohde. Tämä selvisi arkeologisessa inventoinnissa, jonka Pirkanmaan maakuntamuseon arkeologi Vadim Adel teki alueelle kesäkuussa.

Historiallisen Kyrönkankaantien varrella sijaitsevalle alueelle ei ollut aikaisemmin tehty arkeologista tutkimusta, ja maastokäynti paljasti hyvin säilyneen muinaisjäännöksen. Jäljellä on usean rakennuksen jäänteitä, kolme tulisijan rauniota ja harvinaisena löytönä kivetty kaivo tai lähde.

Vaikka arkeologi ei olekaan aikaisemmin paikkaa tarkastellut, se on tunnettu kestikievarin paikkana, ja Maanmittauslaitoksen kartoissa alue on merkitty muinaisjäännökseksi. Museovirasto oli myös kirjallisista lähteistä tehdyn selvitysten perusteella merkinnyt paikan muinaisjäännökseksi.

Vanhimpia kirjallisia lähteitä ovat esimerkiksi maakirjat, joihin on verotuksen vuoksi kirjattu ylös kylät, talot ja niiden isännät.

– Maakirjoista tiedetään, että Vehuvarpeen tila on ollut olemassa ainakin 1500-luvulla. Sitä ei tarkkaan tiedetä, milloin se syntyi, ja jos alueelle tehtäisiin arkeologisia kaivauksia, voitaisiin tarkemmin selvittää, milloin asutus paikalla syntyi, Adel sanoo.

Asutus tuli Kilvakkalasta

Kirjallisten lähteiden kertoman perusteella Vehuvarpeen tila ja kylä on asutettu Kilvakkalan suunnasta. Ensin on hyödynnetty alueen maita ehkä peltoja raivaamalla ja niittyjä hyödyntämällä, ja sittemmin Vehuvarpee on eriytynyt itsenäiseksi tilaksi ja jopa kyläksi.

– 1500-luvun puolivälissä Vehuvarpeen asutus ei ehkä ollut ihan nuorta, vaan sitä oli ollut siellä jo jonkin aikaa.

Vehuvarpeen talo ja sen ylläpitämä kestikievari on sijainnut aikanaan merkittävän reitin varrella. Jo ennen 1500-lukua käytössä ollut Kyrönkankaantie oli ainoa kesäreitti Hämeestä ja Satakunnasta Pohjanmaalle.

– Sotien takia Vehuvarpeen talon asutus on välillä hävinnyt. Kun alueella oli sotatoimia, tie oli sotilaiden käytössä. Esimerkiksi 1500-luvun lopun nuijasodan jälkeen tila oli autiona, ja Suomen sodan aikaan vuonna 1808 tila oli poltettu.

– Tien läheisyys on ollut talolle merkittävä. Siellä on toiminut kestikievari ainakin 1700-luvulla, mutta emme tiedä, mistä lähtien se on toiminut. Arkeologiset tutkimukset ehkä toisivat tähän selvyyttä. Ihmisiltä, jotka majoittuivat sinne, on esimerkiksi voinut jäädä sinne tiettyjä esineitä.

Historiallisen Kyrönkankaantien linjaus on vuosien aikana jonkin verran muuttunut, vaikka se pääpiirteissään noudatteleekin alkuperäistä paikkaansa. Kievari on 1800-luvulla ollut päätiestä noin 300–400 metrin päässä, kun alue nyt on aivan kiinni tiessä.

Tutkimusta tarvittaisiin lisää

Vehuvarpeen jäännöksen erityinen arvo on siinä, että se on ainoa tiedetty kestikievarin muinaisjäännös Pirkanmaalla, vaikka vastaavia kohteita on ollut maakunnan alueella useampia. Koko maassakin vastaavia arkeologisia kohteita tunnetaan vain noin kymmenen. Sen sijaan moni kestikievarina toiminut talo on edelleen olemassa.

– Kestikievari on heikosti edustettu muinaisjäännöstyyppi, ja sitä on heikosti tutkittu. Inventointeja tarvittaisiin lisää.

Adelin mukaan historiallisen ajan kohteiden systemaattinen inventointi on Suomessa aloitettu vasta 2000-luvulla. Historiallinen aika Suomessa tarkoittaa aikaa noin vuodesta 1200 tähän päivään eli aikaa, jolta on olemassa kirjallisia lähteitä.

– On opittu tunnistamaan historiallisen ajan muinaisjäännökset ja tunnistamaan niiden arvo.

Vehuvarpeen kohteessa tärkeää on myös se, ettei sen päälle ole rakennettu mitään vaan se on saanut olla omassa rauhassaan. Tässä todennäköisesti on edesauttanut Maanmittauslaitoksen karttojen merkintä muinaisjäännöksestä.

Onko kaivon paikalla lähde?

Erityistä Vehuvarpeen kohteessa on kivillä reunustettu kaivo tai lähde, sillä vastaavia kivisiä kaivoja harvoin löytyy inventoinneissa.

– Kaivauksissa kyllä löydetään vanhoja kaivoja, mutta niiden rakenteet ovat yleensä puisia, hirrestä salvottuja. Tällaisia kivikaivoja löytyy runsaammin isoimmilta asuinpaikoilta, kaupungeista tai isoista kylistä.

Kivikaivoja löytyy yleensä 1800-luvulta lähtien, mutta Vehuvarpeen kaivon ikää on vaikea arvioida.

– Voi olla että kaivon paikalla on luontainen lähde, koska se on kostea paikka. Sitä olisi lähdetty rakentamaan kaivoksi, että vesi olisi puhtaampaa ja helpommin nostettavissa. Tämä vaatisi tarkempaa tutkimusta.

Kasvillisuudeltaan paikka on arvokas perinnebiotooppi ja tunnetaan myös Varppeenkievariketona.

– Perinnebiotooppi on muodostunut ihmisen toiminnan vaikutuksesta ja on yleensä todella kaunista niittyä tai ketoa. Paikalla on säilynyt kasvillisuutta joka kertoo vanhoista elintavoista: se on ollut laitumena sen jälkeen, kun se on autioitunut.

Inventointi tehtiin osana valtakunnallisesti arvokkaiden arkeologisten kohteiden inventointia. Adel uskoo, että maakuntamuseo ehdottaa Vehuvarpeen kestikievarin aluetta valtakunnallisesti arvokkaaksi kohteeksi, ja päätöksen tekee aikanaan Museovirasto.

Valtakunnallisesti arvokkaan kohteen pitää olla merkittävä, harvinainen ja arkeologisesti arvioiden hyvin säilynyt.

Vehuvarpeen kohteen mahdollisista tarkemmista arkeologisista tutkimuksista ei ole tietoa.

– Kohde ansaitsisi oman tutkimuksensa. Sitä pitää miettiä tarkkaan, mistä saataisiin rahoitus ja mikä taho olisi järjestämässä tutkimusta. Kohde on kiinnostava arkeologisesti ja muutenkin, ja luulisi että ajan mittaan löytyisi kiinnostusta ja resursseja.