UutisOiva kertoi 26. elokuuta Hämeenkyrön, Ikaalisten ja Jämijärven saavuttaneen hitaaseen tahtiin ilmastopäästöjen vähennyksiä. Kaikissa näissä kunnissa maatalous on suuri päästölähde, eikä sitä ole saatu pienennettyä.

Jo koulussa opimme, että kasvit sitovat itseensä ilman hiilidioksidia. Siksi ei kannattaisi edes harkita maatalouden lopettamista, vaikka sillä saataisiin kymmenien prosenttien vähennys näidenkin kuntien tilastoituihin päästöihin.

Hämeenkyrön, Ikaalisten ja Jämijärven alueella on lähes 25 000 hehtaaria peltoa viljelykäytössä. Niiden päästöt on määritelty yli 50 000 tonniksi hiilidioksidia. Paitsi päästöjä, nämä pellot tuottavat myös noin 75 000 kuiva-ainetonnia satoa vuosittain. Tämän sadon saamiseksi peltokasvit ovat sitoneet itseensä 150 000 tonnia ilman hiilidioksidia.

Kasvit poistavat 100 000 tonnia enemmän kuin maatalous päästää. Pellot ovat Suomen toiseksi suurin hiilinielu. Tätä päästönielua ei huomioida tilastoissa. Ne eivät myöskään huomioi sitä, että vasta kun sato käytetään ihmisten ravinnoksi, se aiheuttaa noin tonnin ilmastopäästöjä vuodessa jokaista ihmistä kohti.

Ihmisten määrä vaihtelee kunnittain, samoin maatalouden. Siksi kuntien välillä on suuriakin päästöeroja.

Tätä voi havainnollista esimerkiksi vertaamalla Pirkkalan vastaavia arvoja. Pirkkalan väkiluku on hieman korkeampi kuin näiden kolmen kunnan yhteinen väkiluku, mutta siellä ei ole juurikaan viljeltyjä peltoja. Siksi Pirkkalan kokonaispäästöt ovat vain noin puolet Hämeenkyrön, Ikaalisten ja Jämijärven kokonaispäästöistä.

Jos tilastossa huomioitaisiin ihmisten elintoimintojen aiheuttamat päästöt ja maatalouden aikaansaama hiilen sidonta, olisi näiden kolmen kunnan kokonaispäästö tilastossa vain noin 1 000 tonnia CO2 nykyisen yli 180 000 tonnin sijasta.

Hyvin pienillä ja nopeilla toimenpiteillä kuten esimerkiksi oljen talteenotto näistä kunnista saataisiin jopa päästönegatiivisia, eli niiden hiilen sidonta olisi suurempi kuin niiden päästöt.

Koska Pirkkalassa ei ole omaa maataloutta, se joutuu tuomaan kaiken ruokansa päästörasitteineen ja silloin sen päästö tilastoissa nousee 114 000 tonniin, kun se on nyt 94 000 tonnia.

Jos tilasto johdattaa näin pahasti harhaan ja jopa johtaa vaatimukseen rajoittaa maataloutta, ei sitä pitäisi käyttää minkäänlaisten päätöksien pohjana. Tästä huolimatta maataloutta pidetään yleisesti ilmastopahiksena.

Olavi Toukonummi

Salo