Tehdään heti alkuun selväksi, että hämeenkyröläisen lypsykarjatilan maatalousyrittäjä Tiina Linnainmaa on tämän tekstin kirjoittajan vanha tuttu ja ystävä. Olemme kumpikin kasvaneet Osaran maatalousoppilaitoksen miljöössä. Haastattelin Linnainmaata maataloutta koskevista säädöksistä tässä jutussa.

Itse en ole maatalouden asiantuntija, mutta Linnainmaan työ maatilalla ja monet luottamustehtävät maataloustuottajien etujärjestöissä niin Suomessa kuin muualla Euroopassa tarjoavat hänelle näköalapaikan EU:n säädösvalmisteluun.

Haastattelu EU:ssa valmisteilla olevia säädöksiä koskien antoi rutkasti ajateltavaa. Jos hyviä tavoitteita kohti pyritään kaavamaisilla ratkaisuilla, voidaan helposti aiheuttaa kohtuuttomia seurauksia. Varmasti suomalaisessakin maataloudessa on parantamisen varaa, mutta monta asiaa Suomen elintarviketuotannossa tehdään hyvin.

Tapaninpäivään asti naseva oli minulle vain naseva adjektiivi. Seuraavana päivänä opin, että se on myös suomalaisten nautatilojen terveydenhuollon seurantajärjestelmä. Eräänlainen nautojen OmaKanta, josta löytyvät esimerkiksi tiedot lääkityksistä. Eläinyksilöittäin.

Naseva on yksi osanen suomalaista ruokaturvaa ylläpitävästä järjestelmästä. Arvelen, että useimmat naudanlihaa tai maitotuotteita käyttävistä kuluttajista eivät ole koskaan kuulleetkaan Nasevasta. Koska se on toiminut ja pitänyt yllä ruokaturvaa.

Elintarvikeperäisiä tautiriskejä ei tarvitse Suomessa pelätä, koska riskien minimoimiseksi tehdään jatkuvasti työtä. Vaikka se työ onkin pääosin näkymätöntä, niin hyödytöntä se ei ole.