Hämeenkyrön Hälläpyörien kesäleiriä vietettiin tänä vuonna Lavajärven Leirirannassa kesä-heinäkuun vaihteessa. Paikalla oli yhteensä 65 leiriläistä, osa kaikkina päivinä ja osa vain yhtenä.

Seikkailijat, 10–12-vuotiaat, puuhasivat ikiliikkujateemalla. Liikkumaan todella päästiin: triplatriathlonissa lajeina olivat jousiammunta, puujalkakävely, potkulautapujottelu, veden kanto sekä ramborata. Seikkailijat pääsivät myös rakentamaan lauttaa risuista, kanistereista ja pressusta. Ohjelmassa oli myös maitokorien päälle kiipeämistä sekä hoksottimia testaava nokkeluusrata.

Sudenpennut, eli 7–10-vuotiaat, pääsivät sukeltamaan tiedeteemoihin. He tutkivat, miten punakaalimehu vaihtaa väriä kun siihen lisää erilaisia värittömiä liuoksia. Muutakin jännittävää tapahtumapisteillä tehtiin: noidankattila kuohui vihreää vaahtoa, sanomalehdistä askarreltiin laskuvarjoja, soittimia ja tuuliviiri. Sudenpennut keksivät jopa uuden koneen.

Vieläkin nuoremmat perhepartiolaiset osallistuivat leirille päiväksi huoltajan kanssa. He pääsivät rakentamaan hiekkalinnoja ja tekemään pieniä tiedekokeilua. Päiväunista jännittävästi puissa roikkuvissa tentsileissä ei tullut mitään, joten unille päästiin lopulta isojen telttaan.

Vanhimmat leiriläiset eli 15–18-vuotiaat samoajat sekä 12–15-vuotiaat tarpojat toimivat leirillä nuorina johtajina. He toteuttivat ja ohjasivat sudenpentujen ohjelmaa. Illalla hekin pääsivät rentoumaan saunan ja uimisen parissa.

”Parasta ovat kaverit – ja hyvä ruoka”

Mikä partioleirillä – tai partiossa ylipäänsä – onkaan parasta? Seikkailijoiden ryhmän mielestä ainakin kaverit, uiminen, saunominen ja monipuoliset tehtävät.

– Parasta partiossa ovat yhteishenki ja se, että saa olla oma itsensä, seikkailijat pohtivat.

Mainintoja saivat myös ihanat vetäjät, partioleirit (ja niiden hyvä ruoka) ja se, miten partiossa tehdään monipuolisesti kaikenlaista – vuollaan puukolla, liikutaan maalla ja vesillä, ja tavataan kavereita.

– Parasta leirillä oli hyvä ruoka. Lauantaina syötiin lättyjä ja joka aamu puuroa. Sunnuntaina oli Kikan herkkupuuroa, joka oli todella herkkua!, eräskin seikkailija totesi.

Leiripäivät alkoivat aina lipunnostolla, jossa Loviisa Norokorpi luki vanhoja leirimuisteluita Hälläpyörien 65-vuotistoimintavuoden kunniaksi. Ruokalaulu pikkuaasista raikui aina ennen maittavia ruokahetkiä, ja niiden jälkeen.

Tärkeä oli tietysti myös iltaohjelma, joka metsäpalovaroituksen vuoksi piti tänä vuonna pitää ilman iltanuotiota. Iltaisin laulettiin partiolauluja, nähtiin sudenpentujen itsetekemillä soittimilla soittama esitys, hauskoja sketsejä ja pelattiin pelejä. Lauantaina jaettiin kevään aikana suoritettuja merkkejä ja ryhmästä toiseen siirtyvät partiolaiset tekivät partiolupaukset. Samassa yhteydessä annettiin Suomen partiolaisten pronssinen ansiomitali Leena Palmu-Aallolle.