Autoilija heittää tupakantumpin ikkunasta maantielle. Kaupan edustalla joku kuorii suklaapatukan ja pudottaa roskan maahan matkalla autolleen. Tyhjäksi juotu limsatölkki lentää kävelijän kädestä ojaan.

Roskaamista näkee lähes päivittäin, ja joka kerta se nostattaa kiukun pintaan. Kenen tehtäväksi roskaaja ajattelee heittelemiensä roskien keruun kuuluvan? Miltä ympäristömme näyttäisi, jos kaikki toimisivat samoin?

Ikaalisissa Sarkkilanportin asukasyhdistys tempaisi viikonloppuna roskakävelyn Maailman siivouspäivän kunniaksi. Vastaavia tempauksia on vuosien varrella ollut seudullamme useiden eri yhdistysten järjestämänä, ja hyvä niin. Aiemmin tienvarsitalkoot olivat joka keväinen näky ja esimerkiksi urheiluseurat tienasivat rahaa talkoilemalla tienreunoja puhtaaksi, mutta nykyään siitä ei makseta korvauksia.

Roskaongelman korjaamiseksi roskien keräämisestä on luotu jopa oma lajinsa: plogging eli tuttavallisemmin roskajuoksu. Siinä yhdistetään juoksu ja luonnon siistiminen. Suomen Latu on listannut roskajuoksun yhdeksi lajikseen, ja Ladun jäsenyhdistykset ovat järjestäneet jopa ohjattuja plogging-iltoja. Lajissa yhdistyvät oman ja luonnon hyvinvoinnin edistäminen, kun kunnon kohentuessa tehdään samalla ekoteko.

Kaikenlainen roskien keräily on hyödyllistä ja tärkeää, mutta silti tärkeämpää olisi päästä kiinni itse roskaamiseen. Kouluissa ja kodeissa on hyvä muistuttaa lapsia ja nuoria siitä, että roskille on oma paikkansa muualla kuin luonnossa. Sama vinkki on hyvä muistaa myös aikuisten kesken, sillä taitaa olla niin, että monet lapset ovat roskista paljon tarkempia kuin aikuiset.

Kunnat, yritykset ja muut toimijat voivat osallistua roskista huolehtimiseen varmistamalla, että roskiksia on riittävän hyvin saatavilla ja ne tyhjennetään riittävän usein. Roskaton ympäristö on kaikkien yhteinen ilo.