Perinteisen matkat ovat tähtäimessä Jämin Jänteen Ristomatti Hakolalla Pekingin olympialaisissa. Tämä tuli selväksi jo alkukaudesta, jolloin Hakolalta murtui kylkiluita. Sen seurauksena kovat treenit vapaalla hiihtotavalla oli syytä tämän kauden osalta unohtaa ja panokset laitettiin perinteisen matkoille.

– Olympialaisissa se tarkoittaa, että kaikki vapaat, kuten skiathlon, vapaan 50 kilometriä ja sprintti jää pois. Iso tavoite on parisprintti. Tosin jos Iivo (Niskanen) hiihtää siinä, on iso kisa siitä, kumpi sinne pääsee, Ristomatti vai Joni (Mäki), kertoo Tero Vehkamäki.

Henkilökohtaisista matkoista Hakola osallistuu vain 15 kilometrin perinteiselle. Aiemmin Hakola on menestynyt hyvin vapaan sprintissä, mutta vähäisen harjoittelun myötä tämä jätettiin pois.

– Risto haki minulta tukea ajatukselleen, että jäädään siltä matkalta pois. Sanoin, että mitä järkeä taistella sijoista 20 kieppeillä, kun on aiemmin ollut finaalissa. Kaikki kunnia 20 sijoituksille, mutta nyt tällä matkalla on enemmän hävittävää kuin voitettavaa.

Kisat korkealla

Olympialaiset järjestetään poikkeuksellisissa oloissa ei pelkästään koronan, vaan myös ilmanalan suhteen. Kisapaikka sijaitsee 1 800 metrin korkeudella merenpinnasta, eli siellä korkeus alkaa jo tuntua. Vehkamäki uskoo, että Hakolan uran aikana näin korkealla ei ole arvokisoja järjestetty.

– Jossain tonnissa ollaan, mutta se ei vielä merkkaa.

Vehkamäen mukaan korkealla urheilu ei vaikuta valmistautumiseen. Kisoihin on valmistauduttu tutulla kaavalla, jossa vauhtia haetaan Keski-Euroopasta korkealla ja loput kunnot haetaan Suomesta.

– Kun kilpaillaan ohuessa ilmanalassa, tärkeää on, koska saapuu paikalle, että elimistö ehtii tottua. Mikä sitten on oikea ajankohta, se on yksilöllistä.

Pienet vauriot

Olympialaisiin valmistautumiseen alkukauden loukkaantuminen pääsi vaikuttamaan jopa yllättävän vähän.

– Heti loukkaantumisen jälkeisinä päivinä alkoivat sisätreenit valmentaja Teemu Pasasen kanssa. Ne olivat kuntopyörää ja juoksumatolla kävelyä eri kulmissa. Ei niissä syke korkealle päässyt, mutta niistä se lähti.

Kahden viikon jälkeen Hakola pääsi ensimmäisen kerran suksille ja neljän viikon jälkeen pääsi tekemään jo kovempaa treeniä.

– Siinä mielessä Risto selvisi pienillä vaurioilla, että tässä oli ainekset paljon pahempaankin.

Hakolan paluu kisaladuille oli väkevä, sillä SM-hiihdoissa Imatralla tuli ylivoimainen mestaruus 15 kilometrin perinteisellä. Arvokisatavoitteistaan Hakola on tavannut olla vähäsanainen, eikä tämäkään kerta ole poikkeus.

– Toki niistä on omassa porukassa puhuttu, mutta julkisuuteen Risto ei ole niistä tavannut paljoa sanoa. Enkä muuten sano minäkään, Vehkaoja kuittaa.