Kesäkuussa kannattaa kääntää katseensa taivaalle, sillä se täyttyy Suomen mestaruudesta kisaavista riippuliitäjistä.

12.–18. kesäkuuta Jämijärvellä järjestettävien riippuliidon SM-kisojen kanssa samanaikaisesti taistellaan myös varjoliidon matkalennon Suomen Cupista.

– Paikalle odotetaan noin kymmentä riippuliitäjää ja noin kahtakymmentä varjoliitäjää, arvioi kilpailun järjestäjä, Jämin Riippuliitäjien puheenjohtaja Juha Herrala.

Riippu- ja varjoliitäjiä voi kisojen aikana havaita Jämijärven lentokentän yläpuolella suurina ryhminä puolenpäivän aikoihin, kun kilpailijoita aletaan hinata taivaalle. Taivaalle tarttumisen eli nousevan ilmavirran löytymisen jälkeen liitäjien havaitsemisessa on hajontaa, koska kilpailijat lähtevät suorittamaan tehtävää eriaikaisesti.

– Kilpailijoita voi halutessaan seurata esimerkiksi autolla tai Flymaster Livetracking -nimisellä nettisivulla, Herrala kertoo.

Jokaisen kisapäivän aamuna kilpailijoille annetaan kartalta noin 40–100 kilometrin pituinen tehtävä eli kohde, johon heidän on tarkoitus lentää. Kevyellä tuulella kisataan edestakaisesta matkasta, mutta kovemmalla tuulella tyydytään yhdensuuntaiseen matkaan.

– Jos kukaan kilpailijoista ei onnistu tehtävässä, eniten pisteitä saa se, joka lentää lähimmäksi kohdetta. Jos onnistujia on useampia, nopein aika ratkaisee, selittää Herrala.

Riippu- ja varjoliito ovat sääriippuvaisia lajeja, sillä nousevia ilmavirtoja eli termiikkejä ei muodostu kaikilla keleillä, kuten sateella. Sen sijaan poutapilvien ilmaannuttua taivaanrantaan termiikkien esiintyminen on varmaa.

Ilmailusta ymmärtämätön sekoittaa helposti riippu- ja varjoliidon keskenään, mikä on Herralan mukaan luonnollista.

Riippuliidin on leijan mallinen ja sillä lennetään mahallaan maaten, kun taas varjoliidin on laskuvarjon kaltainen ja sillä lennetään istualtaan.

– Meitä riippuliitäjiä kutsutaan usein humoristisessa mielessä fossiileiksi. Me puolestamme kuittaamme varjoliitäjille takaisin, että mikä se sellainen lintu on, joka lentää istualtaan, Herrala naurahtaa.

Riippuliidon harvinaisuus näkyy harrastajamäärissä

Kilpailujen järjestämisen ohella Jämin Riippuliitäjien toiminta on rauhallista, sillä riippuliidon harrastajia on paikkakunnalla ja koko Suomessa vähänlaisesti.

Harrastajien vähäisyydestä kielii esimerkiksi se, että SM-kisoissa ei yhdistyksen puheenjohtaja Juha Herralan mukaan tarvita karsintoja, vaan yleensä kaikki halukkaat pääsevät suoraan pääsarjaan.

– Ne harvat innokkaat, jotka liidinlajeja harrastavat, hyppäävät yleensä varjoliitäjien matkaan, joka on aavistuksen suositumpi laji.

Herrala toteaa riippuliidon olevan yhtä turvallista kuin esimerkiksi moottoripyöräilyn – riskejä on, mutta turvallisuus on ensisijaisesti liitäjän korvien välissä.

– Teknisiä virheitä esiintyy harvoin, säällä ja liitäjän omilla taidoilla on suurempi vaikutus.

Jos riippuliitokärpänen pääsee puraisemaan, kannattaa olla yhteydessä Jämin Riippuliitäjiin, jonka kautta saa tietoa ja koulutusta.