Tuohelan verstasnavettaan Hämeenkyrön Palonkulmalle rakentuu alkukesän aikana monen sepän paja, jossa pääsee seuraamaan ja mahdollisesti kokeilemaankin taontaa. Luvassa on työnäytöksiä ja lyhytkursseja, mutta ennen kaikkea yhteinen työtila, jossa käsityöammattilaiset yhdistävät voimansa ja osaamisensa.

Toukokuun lopussa tila vapautuu Hämeenkyrön kansalaisopiston käytöstä, ja joukko Ikatan käsityöammattilaisia ryhtyy muokkaamaan itselleen yhteistä pajaa.

Yhteispajan perustajayhdistys Rautakansa ry:ssä on tällä hetkellä kahdeksan jäsentä, joista neljä kokoontui opinahjonsa Ikatan metalliosastolle ahjon ääreen kertomaan suunnitelmistaan.

– Pajasta tulee vieraille avoin, vaikka joka paikkaan pajalla vieraita ei tietenkään voi päästää turvallisuussyistä, sanoo Heikki Halla-aho, joka on kerryttänyt käsityötaitoja niin puuseppäkoulussa, koristeveistossa kuin erikoismetallin artesaaniopinnoissa Ikatalla.

Etelä-Pohjanmaan Alajärveltä kotoisin olevalla 32-vuotiaalla Halla-aholla on siis hyvin hallussa eri materiaalien työstäminen. Raudasta Halla-aho valmistaa mieluiten erilaisia käyttö- ja koriste-esineitä.

Käyttöesineitä, koruja ja veitsiä

Nelikon nuorin, hämeenkyröläinen Nestori Widenoja suuntasi Ikatalle suoraan peruskoulusta ja vasara tarttui nuorukaisen käteen luontevasti.

Widenoja tykkää muotoilla muun muassa erilaisia ruuveja ja nauloja uusiin käyttötarkoituksiin.

Liina Kirjavainen on valmistunut Ikatalta erikoismetallin artesaaniksi ja suorittaa parhaillaan hienopuusepän opintoja. Entuudestaan hänellä on hopeasepän tutkinto ja Kirjavainen tekeekin pääasiassa koruja.

– Materiaaleina hopea, kupari, pronssi ja messinki. Ja kyllä raudastakin voi koruja valmistaa.

Etelä-Pohjanmaan Soinista kotoisin oleva Martti Lehtonen innostui puukkojen teosta jo peruskoulussa ja on valmistanut niitä harrastuksena siitä lähtien. Lukion jälkeen Lehtonen tuli Ikatalle metalliosastolle ja veitsiä syntyy pääasiassa tilaustöinä.

Siinä missä Halla-aho ja Widenoja voivat monissa töissä käyttää kierrätysmateriaalia, Lehtosen on tiedettävä ja tunnettava tarkasti raaka-aine, josta ryhtyy veistä takomaan.

– Teen veitsiä pääasiassa tilaustöinä ja materiaalina olen käyttänyt niin perushiiliterästä, ruostumatonta terästä kuin pulveriterästäkin, Lehtonen kertoo.

Yhteinen paja tuottaa synergiaetuja

Rautakansan yhteispaja tarjoaa käsityöyrittäjille työyhteisön ja säästää kuluissa, kun kaikkien käyttämiä perustyökaluja ei jokaisen tarvitse hankkia tai valmistaa itse.

Ahjo, alasimia, vasaroita, pihtejä, erilaisia välityökaluja ja rei'ittimiä, alipainevalulaitteet ja noin satavuotias konevasara. Työvälineiden lista on hengästyttävä.

– Koska paja on tulityötila, tarvitaan tietenkin myös sammutinpeitteitä ja sammuttimia. Samoin pitää huolehtia riittävistä suojaetäisyyksistä palaviin rakenteisiin, Halla-aho toteaa.

Monen sepän pajaa päästään rakentamaan kesäkuun alussa, ja avajaiset on luvassa myöhemmin kesällä. Tarkkaa ajankohtaa avajaisille ei toukokuussa kukaan uskaltanut luvata.

– Viimeistään elokuussa siellä lyödään kuumaa rautaa, Halla-aho vakuuttaa.