Rahkolan pakarirakennuksen pirtti täyttyi torstaina paikallishistoriasta kiinnostuneista ihmisistä, kun osana Rahkolan kesää järjestettiin esitelmöintitilaisuus, jossa muisteltiin Rahkolan ja pitäjän historiaa.

– Rahkola on meille monille läheinen, ehkä rakaskin. Nyt on mahdollisuus paikata aukkoja Rahkola-tietämyksessämme, sanoi tilaisuuden moderoijana toiminut Juhana Tuomola.

Liisa Wright kertoi Rahkolan historiasta 1530-luvulta alkaen. Ikaalinen on nähnyt monet vaiheet nuijasodasta pilkkukuume-epidemiaan. Pakarirakennuksen pirtti on vanhin osa nykyistä Rahkolaa, arviolta 1700-luvulta. Vuonna 1991 Rahkola myytiin Ikaalisten kaupungille. Esitelmöinnin tukena oli erityisesti Leena Pirttijärven kotialbumista saatuja valokuvia. Tilaisuus oli siis ainutlaatuinen mahdollisuus nähdä harvinaisia kuvia.

Paikallishistorian tuntija Veikko Huuska niin ikään kertoi Rahkolan vaiheista. Rahkolassa pidettiin aikojen saatossa muun muassa käräjiä, kuntakokouksia sekä kutsuntoja. Rahkolassa kokoontui myös naisyhdistyksiä, joita perustettiin 1800-luvun lopulta alkaen Ikaalisiin jopa neljä. Naapurikunnissa kun niitä ei ollut ainuttakaan.

Omakohtaisia kokemuksiaan olivat kertomassa monia kesiä Rahkolassa viettäneet "Rahkolan Leena ja Pekka" eli Pirttijärvi sekä Pekka Miettinen. Heidän omaa muistiansa vanhemmat tarinat ovat peräisin erityisesti "Rahkolan tädeiltä". Pirttijärven ja Miettisen isoäiti sekä tämän sisarukset olivat Rahkolan viimeiset asukkaat.

Perimätieto elää vaalimalla sitä

Kulttuuriperintö ei jää elämään, ellei sitä vaalita. Monet tarinoista elävät vain perimätietona. Liisa Wrightin mukaan monet jäävät harmittelemaan sitä, etteivät olleet kiinnostuneita menneestä ennen kuin kukaan ei siitä ole enää kertomassa.

– Ihailen sitä, että Rahkolan tädit ovat kertoneet tarinoita. Ja että heitä on kuunneltu.

Suullisen perinteen vaalimisen lisäksi yksi tärkeä kysymys on Tuomolan mukaan se, miten kaupungin omistamista Rahkolan rakennuksista huolehditaan.