Grimmin klassikkosatu Punahilkka on saanut uuden muodon Seppojuhani Ruotsalaisen kirjoittamassa Punahilkka ja puolukkahilloa -pienoisnäytelmässä.

Näytelmässä riittää rooleja niin runsaasti, että Wimman Nuorisonäyttiksen 14 nuoren näyttelijän ensemblessä osa saa tehdä kahta roolia. Esimerkiksi Pihla Hakala on sekä Punahilkka että iso susi.

– Minä olen näytelmän aito Punahilkka, Hakala korostaa.

Niin, Punahilkkoja on tässä näytelmässä kaksi. Sitä toista, ”tarinan ja muistojen Punahilkkaa” esittää Martta Laakso.

Myös susia on kaksi, iso ja pieni. Pikku sutta esittävä Ella Friimäki kertoo susikaksikon pelottelevan Punahilkkoja, mutta myös rohkaisevan arkoja ihmisiä ja eläimiä.

– Ja mummo uhkailee meitä aseella.

Sudet vaikuttavat olevan uhanalaisia ainakin näyttämöllä.

Hiihtopuku pääsee näyttämölle

Kahdeksi hahmoksi saa muuntua myös Eve Lammi, joka on sekä kuntosaliaddikti Lissu että moottorirullalauta-akrobaatti Berit.

– Tyypit ovat kylähulluja, jotka naurattavat. Unelmarooleja molemmat, joissa saa näytellä isosti, Lammi kuvailee.

– Ja vihdoinkin saan tuoda näyttämölle vanhan hiihtopuvun, ohjaaja Jari Hiltunen riemuitsee.

Esiintyjäjoukon nuorinta kaartia edustaa kolmasluokkalainen Lumina Jokipii. Hänen roolinsa on metsästäjä, tai toinen metsästäjistä, sillä heitäkin on näytelmässä kaksin kappalein.

– Rooli on kiva, ja näytelmä on parempi kuin alkuperäinen Punahilkka. Esityksestä tulee hauska ja se sopii kaikille, Jokipii sanoo.

Myös esiintyjien suuri määrä näytelmässä on Jokipiin mielestä hieno juttu. Vilskeen saliin maaliskuun viimeiseksi viikonlopuksi rakentuvalla näyttämöllä riittää säpinää.

Venla Valkama liihottaa näyttämölle lainahöyhenissä. Tai sulissa, sillä hänen roolinsa on lintu, Isoräksä.

– En voi sanoa, että olisin haaveillut räksän esittämisestä mutta kiva rooli tämä on.

Kesken haastattelutuokion Valkama havahtuu miettimään, onko hänen vähäsulkainen rooliasunsa puettu oikein päin.

– Koitapa lennähtää pieni lenkki, niin nähdään. Jos lennät takaperin, niin asun täytyy olla nurinpäin, Hiltunen ehdottaa.

Jos hahmot ja käsikirjoitus kuulostavat värikkäiltä, niin tuo ohjaajan ehdotus kuulostaa siltä, että mahtaakohan hänelläkään olla kaikki puolukat hillossa.

Näytelmän nimen loppuosaa, puolukkahilloa, ei haastattelussa ole kukaan maininnut. Mikäs sen merkitys on?

– Jätetään se vielä salaisuudeksi, mutta siihen liittyy paikallislehden toimittaja, myhäilee Pihla Hakala, aito Punahilkka.

Salaisuus paljastuu maaliskuun viimeisenä lauantaina, jolloin näytelmä saa ensi-iltansa. Näytöskausi on lyhyt, vain viikonlopun mittainen.