Pirkan Hiihdossa on kovakuntoisellakin hiihtäjällä tilaisuus nauttia talviliikunnasta sen verran monta tuntia, että matkaan kannattaa lähteä maltilla. Maltin ja huoltopisteillä tankkaamisen tärkeydestä muistuttaa ikaalilainen Pia Lappalainen, joka on sivakoinut Pirkan Hiihdon jo 16 kertaa.

– Aina perinteisellä, koska sitä tyyliä selkäni kestää paremmin.

Ensimmäiseen Pirkan Hiihtoonsa Lappalainen lähti kaverinsa Marika Kallion houkuttelemana ja yhtä kertaa lukuun ottamatta hän on hiihtänyt laturetken aina kaverin kanssa. Ensimmäisillä kerroilla hiihtokaverina oli Kallio ja myöhemmin Lappalaisen isä.

Harrastustaustaa hiihdon parissa Lappalaisella toki oli jo ennen perinteiseen laturetkeen osallistumista. Pirkan Hiihtoon osallistumista harkitseville hän vinkkaa, että hiihtokilometrejä on hyvä olla pohjilla jonkun verran.

– Minimimäärää on vaikea sanoa, koska siihen vaikuttaa sekin, miten paljon muuta liikuntaa harrastaa.

H-hetken koittaessa Niinisalon aamussa tärkeää on lähteä maltilla liikkeelle. Vauhtia ehtii lisätä matkalla, jos siihen tuntuu olevan varaa.

– Jokaisella huoltopisteellä kannattaa ainakin juoda ja syödäkin jotain pientä, koska energiavarastot hupenevat varmuudella päivän mittaan.

Tunnelmat talteen numerolapun taakse

Sopiva vaatetus riippuu tietysti hiihtopäivän säästä.

– Aluksi on yleensä vähän kylmä, kunnes kroppa lämpenee. Kädet ja varpaat on tärkeää saada pidettyä lämpimänä, Lappalainen sanoo.

16 hiihtokertaan on mahtunut niin mukavia kuin ikävämpiäkin muistoja, ensin mainittuja kuitenkin enemmän.

– Kun pakkasta on joskus lähtöhetkellä ollut reilut 25 astetta, on käynyt mielessä että mitähän järkeä tässä on, Lappalainen sanoo.

Toisaalta aurinkoisen kevättalven päivän osuessa kohdalle laturetki on hieno tapa viettää sunnuntaipäivä.

– Teivon raviradalle laskeminen on joka kerralla hieno tunne. Ei ole sellaista tunnetta vielä tullut, että tämä kerta saa jäädä viimeiseksi.

Ei edes sillä kerralla, kun Lappalainen joutui jättämään matkanteon kesken Kyröskoskelle.

– Selkäni meni niin jumiin, että matka Vatulasta Kyröskoskelle oli yhtä tuskaa. Kun jumi ei helpottanut, niin keskeytin. Päätös oli varmasti oikea, vaikka sitä jälkikäteen jossittelinkin.

Mukavina muistoina Lappalainen mainitsee senkin, että monet huoltopisteillä talkoilevat ihmiset ovat tulleet vähintään puolitutuiksi.

Sanotaan, että aika kultaa muistot mutta aika myös haalistaa muistoja. Lappalaisella onkin tapana kirjoittaa kunkin hiihtomaratonin tai muun tapahtuman numerolappuun muistiin, millaiset olosuhteet olivat ja miten suoritus sujui.

Valmistelut säitä jännittäen

Maaliskuun ensimmäisenä sunnuntaina hiihdetään 67. Pirkan Hiihto. Alkutalven hyvä lumitilanne mahdollisti harjoittelukilometrien kartuttamisen jo joulukuussa, mutta tammikuun pitkä ja sateinen suojasää pilasi hiihtokelit lähes kaikkialta Pirkanmaalla ja Satakunnassa.

90 kilometrin täysmatkan lisäksi on mahdollista hiihtää myös perinteisellä tai vapaalla 52 kilometrin Retki-Pirkka Niinisalosta Kyröskoskelle tai 45 kilometrin Puoli-Pirkka Hämeenkyrön lentokentältä Teivoon. Täysmatkan voi suorittaa myös viestihiihtona Neliveto-sarjassa.

Omahuoltoperiaatteella, ilman ajanottoa hiihdetään seuraavana lauantaina Reppu-Pirkka, jossa on toista kertaa mukana 52 kilometrin puolimatka sekä neliveto.