Haahuilen kaupassa hedelmä- ja vihannesosastolla. Kädessä on vaimon tekemä kauppalista. Se on pitkä. Se on omituinen. Se sisältää oletettavasti suomenkielisiä sanoja, joita en ymmärrä. Nostan katseeni listasta. Näen miehen, hän on suunnilleen ikäiseni. Katseemme kohtaavat. Hänelläkin on lista. Ja epätoivoinen katse. Sanattomasti viestimme, että ymmärrämme toisiamme. Meillä on perheet, viikon ruokaostokset ja vaimojen tekemät ostoslistat.

Näen nuoren miehen. Hän astelee reippaasti ohitseni ja pudottelee tottuneesti koriinsa ostoksia. Siinä ei mene kauaa. Hän tietää, mitä haluaa, hänellä ei ole vaimon tekemää listaa. Se on oma lista, joka on hänen korviensa välissä. Muistan tuon ajan. Kaupasta hain vain ne samat nopeat ruokatarvikkeet kuin aina ennenkin. Mahdollisesti päälle pussi sipsejä, dippiä ja kermaviili. Oikein kokeilunhaluinen jos satuin olemaan, nappasin oikein sämpyläpussin niiden tuttujen paahto- ja ruisleipien kaveriksi.

Toista se on nyt. Minulla ei ole koria. Minulla on ostoskärry. Ja vaimo. Hän kävi kokkikurssin. Siellä oppi uusia reseptejä. Se laajentaa minunkin yleissivistystäni. Nyt tiedän, mitä on broccoli. Löytyi yllättävän nopeasti. Listalla lukee myös punajuurimehu. Herää epäilys kirjoitusvirheestä. Pitäisiköhän listassa lukea punaherukkamehu? Tai kenties puolukkamehu? Google, auta! Google auttaa. Punajuurimehua on olemassa. Vaan ei täällä. Tarkistin hyllyn kolmeen kertaan ja kysyin myyjältä. Soitto kotiin. Vaimo lohduttaa, ettei mehun puuttuminen haittaa. Mutta pyytää tuomaan tietyn merkkistä vuohenmaitojuustoa. Mikään muu ei käy. Paketti on kuulemma kuution muotoinen pyramidi. Miltä näyttää kuution muotoinen pyramidi? Googlen kuvahaku juuston merkillä kertoo. Ahaa, tuolta. Löytyy se juustohyllystä. Lopulta.

Aiemmin näkemälläni nuorella miehellä oli muuten korissaan sixback. Minäkin nappaan sellaisen. Se tosin on erilainen. Minulla se on kartonkiin pakattu kuuden lasipurkin, ei -pullon pakkaus. Niissä purkeissa on mangososetta. Silloin hymyilen.