Kyröskoskelta Hämeenkyrön kirkonkylälle Kirkkojärveen laskeva Pappilanjoki oli vuosikymmenien ajan tärkeä väylä niin tavara- kuin henkilökuljetuksillekin. Matkustajalaivaliikenne "parkanolaisten Amerikaksi" kutsutun Siuron ja Kyröskosken välillä oli vilkasta ja säännöllistä 1900-luvun alkuvuosikymmeninä.

Sisävesiristeilyjä Pappilanjoella järjestettiin vuodesta 1988 alkaen 30 vuotta, mutta viime vuosina joella on kuljettu vain pienemmillä veneillä, kanooteilla ja sup-laudoilla.
Näille vesikulkuneuvoille Pappilanjoki tarjoaakin mainion väylän. Pappilanjoen virtaus on suurimman osan ajasta erittäin rauhallinen. Se tarkoittaa käytännössä sitä, ettei jokea ylävirtaan meloessa tai soutaessa välttämättä edes huomaa kulkevansa vastavirtaan.

Vehreät rantamaisemat

Pappilanjoki virtaa pohjoisesta etelään, mutta ehtii tehdä monta mutkaa viiden reilun viiden kilometrin matkallaan.

Kolmostie ylittää Pappilanjoen lähellä Kirkkojärveä. Monen kolmostien kulkijan pysähdyspaikka Frantsilan Kehäkukka sijaitsee Pappilanjoen rannalla, aivan sillan kupeessa. Vaikka jokiuoma sijaitsee aivan taajaman kyljessä, maisemat joella kulkiessa ovat vehreät.
Kirkkojärven rannassa Pappilanjoen suulla sijaitsee Hämeenkyrön vanha paloasema, joka kohtapuoliin pitää päivittää kutsumanimeltään vanhemmaksi vanhaksi paloasemaksi, koska uusi on valmistumassa Tippavaaraan ja nykyinen asema poistuu käytöstä.
Heti paloaseman jälkeen joen rannoilla näkyvät kiviset silta-arkut kohdassa, jossa vanha Tampere-Vaasa -maantie on joen ylittänyt. Ylävirtaan noustessa Kehäkukka jää vasemmalle rannalle ja pian kolmostien sillan jälkeen joki kaartaa vasemmalle.
Alajuoksulla on asutusta Pappilanjoen molemmilla rannoilla. Itärannalla, kulkusuunnassa oikealla puolella on Rantakulma, joka on 1800-luvulla ollut käsityöläisten asuinalue. Jokea seuraileva Rantakulmantie on idyllinen kylänraitti ja osa vanhaa Uskelan ja Viljakkalan välistä tietä.
Hämeenkyrön pitäjänhistoria kertoo, että vuonna 1865 tietä sortui Pappilanjokeen ja tielinja oikaistiin uuteen paikkaan.

Raakkupuron vesillä

Rantakulman jäädessä taakse jokivarressa vain muutama talo, kunnes saavutaan Puronsuulle. Uhanalaisten jokihelmisimpukoiden eli raakkujen kotipuro Turkimusoja laskee Pappilanjokeen kutakuinkin joen puolivälissä. Rantapenkat nousevat jyrkkinä ja korkeina, vasemmalla rannalla omakotitaloalue jatkuu toista kilometriä, oikea ranta on asumatonta.

Joen mutkissa ulkokaarteen rantapenkassa näkyy sortumien jälkiä. Asuin- ja mökkitonttien rantoja on suojattu syöpymiseltä kivilouheella.
Suurin osa matkasta Pappilanjoella kuljetaan rantapuuston muodostamassa "käytävässä". Valo ja varjo vuorottelevat joen mutkitellessa ja rantojen puut peilautuvat tyynen joen pinnasta. Mutkittelevalla ja suojaisella jokiuomalla vesilläliikkuja on kirjaimellisesti tuulensuojassa.

• Pappilanjoki
• veneily