Tänä kesänä Suomi ja oma seutummekin on pursunnut tapahtumista. Pahimmasta koronakurimuksesta vapautuneena yhdistysten ja seurojen väki on jälleen päässyt tekemään yhteistä hyvää.

Yksi ongelma tekemisessä on ja on ollut jo pitkään: talkoolaiset alkavat ikääntyä ja käymään vähiin.

Moni yhteisö tuskastelee talkooväen pienentyessä.. Aktiivisuus kasaantuu, niinpä monessa tapahtumassa puurtavat yhdet ja samat tekijät.

Toki valonpilkkujakin on, ja talkooporukoihin saadaan tämän tuosta uusiakin kasvoja, mutta liian vähän.

Talkoolaisia pitäisi osata houkutella. Monelle yksinäiselle talkoista voi löytyä uusia ystäviä. Talkootyö voi olla myös vastapainoa joutilaisuudelle, sohvalla makoilulle ja ruudun tuijottamiselle. Parhaimmillaan talkoo antaa uutta vireyttä elämään, sillä hyvässä porukassa nauru raikaa ja juttu luistaa.

Talkootyöhön pitää myös kouluttautua. On tärkeää, että talkoolaiset ohjeistetaan hyvin ja perehdytetään tehtäväänsä ennen tapahtumaa. Tällä tavalla voidaan taata myös se, että tekijä osaa hoitaa vastuunsa tapahtumassa ja on motivoitunut tekemään töitä yhdessä tiimin kanssa.

Vapaaehtoisia houkutellaan mukaan sillä, että he tulevat olemaan osa tapahtumaa. Suomessa muutamat yhteisöt järjestävät valmennuksia nuorille, minkä avulla he saavat osaavia nuoria avukseen. Tällaista voisi kokeilla meidänkin seudullamme.

Vaikeina aikoina talkoilla on ylläpidetty yhteiskuntaa ja luotu uskoa paremmasta huomisesta. Samalla talkoilla on opetettu lapsille ja nuorille oikeanlaista asennetta auttamisesta.

Elämässä pärjää ilman korkeampaakin koulutusta kolmella sanalla, ja ne ovat päivää, anteeksi ja kiitos. Talkooväkeä pitää osata siis myös kiittää ja kannustaa. Näin heille tulee hyvä fiilis ja he ovat melko varmasti mukana talkooremmissä seuraavallakin kerralla.