Ensimmäinen suomalainen diakonissa vihittiin Viipurissa syyskuun 1. päivänä 1872. Hän oli Matilda Hoffman. Sisar Matilda vihittiin palvelemaan diakonian virassa. Samaan työhön kutsuttuina vihitään edelleen diakonit ja diakonissat. Diakonian vihkimysvirka on kirkon virka, johon kirkko kutsuu palvelijansa. Piispa vihkii diakonit ja diakonissat, joilla on sairaanhoitajan pätevyys, apostoliseen tapaan rukouksella ja kätten päälle panemisen kautta diakonian virkaan palvelemaan Kristuksen kirkkoa aina ja kaikkialla.

Diakoniatyö on kristilliseen rakkauteen perustuvaa lähimmäisen auttamista. Se on seurakunnan perustyötä, joka auttaa selviytymään elämän vaikeuksien keskellä. Diakoniatyö on heikoimmassa asemassa olevien ihmisten puolella kokonaisvaltaisesti auttaen, muun muassa henkisesti, aineellisesti ja sosiaalisesti. Diakoniatyö on myös terveydellisen toimintakyvyn tukemista, yhteiskunnallista vaikuttamista ja diakoniakasvatusta. 1800-luvun lopulta 1960-luvulle asti diakonissan tehtävät olivat lähinnä sairaanhoitoa ja huolenpitoa. Työ oli erittäin raskasta ja sitä tehtiin vaikeissa olosuhteissa. Vuonna 1972 tullut kansanterveyslaki muutti diakoniatyön työnkuvaan.

Tyyne saapui vuonna 1919

Jämijärven seurakunnassa päätettiin vuonna 1919 ottaa seurakunnan palvelukseen diakonissa. Seuraavana vuonna hyväksyttiin säännöt, joiden mukaan diakonissan päätehtävä oli hoitaa varattomia sairaita ja opastaa sairaan omaisia. Vaikka diakonian virka oli perustettu, diakonissojen saaminen oli vaikeaa. Odotellessa perustettiin Diakonaatti-kannatusyhdistys, joka aloitti toimintaa. Ensimmäinen diakonissa Jämijärven seurakuntaan tuli tammikuussa 1922. Hän oli työssä puolisen vuotta.

Kesäkuussa 1923 saatiin pitempiaikainen diakonissa Tyyne Sillanpää, joka tuli Ikaalisista. Ensimmäisen 7 kuukauden aikana sisar Tyyne teki 567 sairaskäyntiä ja valvoi 33 yötä sairasvuoteen äärellä. Hän toimi myös kunnan vaivaishoidon tarkastajana. Sisar Tyynen palkka oli 600 mk/kk, asunto lämpöineen ja valoineen sekä yhdet saappaat vuodessa. Sisarelle päätettiin hankkia polkupyörä, mutta ensimmäinen varastettiin ja uusi saatiin hankittua lahjoitusvaroilla vasta vuonna 1925. Samana vuonna sisar Tyyne teki 1085 matkaa sairaiden luo ja valvoi 93 yötä sairaita hoitaessaan. Jämijärven seurakunnan pitkäaikaisin seurakuntasisar eli diakonissa on ollut Iida Hietamäki (os. Laukkanen), joka oli tehtävässä vuosina 1962-1997.

Jämijärvi on nykyään osa Kankaanpään seurakuntaa, joka juhlii diakoniatyön 150 vuotta pitkää taivalta 1. syyskuuta kello 12 Kankaanpään seurakuntasalissa. Aamupäivällä torilla kohdataan ihmisiä. Tarkemmat tiedot seurakuntatiedoissa.

Kirjoittaja on diakoni Kankaanpään seurakunnasta.

Lähteet:

– Diakoniatyöntekijöiden Liitto ry (http://www.dtl.fi)

– Heikkilä, Olavi (2000): Jämijärven seurakunnan historia 1855–2000

– Suomen evankelisluterilainen kirkko (http://www.evl.fi/plus/seurakuntaelama/diakonia/tietoa-diakoniasta)

Juttua muokattu 23.8. kello 8: Korjattu sukunimi