Ikaalilainen Melika Mäkinen on kasvanut hevosten ympäroimänä, sillä hänen lapsuuskotinsa pihatallissa oli hänen äitinsä hevosia jo ennen hänen syntymäänsä. Ensimmäisen ponin nyt 28-vuotias Mäkinen sai kuusivuotiaana, ja siitä asti hänellä on ollut oma hevonen.

Tällä hetkellä oma ratsu on nelivuotias puoliverinen Mustialan Robin eli Roki, joka opettelee kisahevosen elämää.
– Ostin sen seitsemän kuukauden ikäisenä, ja siitä asti se on kasvanut täällä. Silloin se näytti hirven vasalta, mutta jostain syystä se oli ostettava, ja nyt se näyttää jo hevoselta. Silloin oli vielä ystävänpäivä, ja sanoinkin, että olisin voinut ostaa itselleni halvemmankin ystävänpäivälahjan, Mäkinen sanoo.

Tallivuorot hoituvat yhteispelillä

Roki asustaa samassa lapsuudenkodin tallissa kuin Mäkisen aikaisemmatkin hevoset. Rokin lisäksi tallissa on Mäkisen kaverin 4-vuotias ratsun alku, kummipojan siskolla ylläpidossa oleva poni ja eräänlainen ”pihankoriste” eli 19-vuotias shetlanninponitamma Kinuski varsoineen.

– Yleensä minä, kaverini ja ponitytön äiti teemme tallivuorot, ja työvuorojen mukaan viestitellään, kuka ehtii. Tallivuorojen jako on mennyt hyvin, ja tarvittaessa autetaan toisiamme. Äitinä asuu tässä, ja hän auttaa tarvittaessa, mutta yritetään, ettei häntä vaivata liikaa.
Tallivuoroihin kuuluu aamu-, päivä ja iltaruokinta sekä hevosten tarhaus. Jokainen hoitaa itse oman hevosensa karsinan ja tarhojen siivouksen ja laittaa iltatallia varten oman hevosensa rehut valmiiksi.
– Joskus olen unelmoinut, että hevonen olisi täysihoitotallissa, ja kävisin vain ratsastamassa, mutta tässä saa olla ihan eri tavalla hevosen kanssa yhteydessä.

Herkkä ja tulinen ratsu

Viime syksynä Roki totutettiin satulaan ja kantamaan ratsastajaa. Ensimmäiset hypyt ratsastajan kanssa otettiin viime vuoden puolella, ja keväällä aikoi säännöllisempi treeni. Nyt se vaikuttaa lahjakkaalta estehevosen alulta.

– Se on reaktiivinen ja eläväinen, ja toivottavasti siitä tulee hyvä estehevonen. Se on myös herkkä, mutta kun sillä on asiat hyvin, se tekee hyvin.
– Elokuussa hyppäsimme ensimmäiset kisat. Oli mielenkiintoinen tilanne nuorella hevosella, kun verryttelyssä ennen omaa suoritusta poniratsukot suhasivat ympärillä, mutta se pysyi kuitenkin nahoissaan. Välillä se reagoi isostikin, mutta oppii, kunhan sitä viedään erilaisiin tilanteisiin.
Herkkyyden reagoimaan Roki on saanut perimässään täysiveriseltä emältään. Ja vaikka kuumaverinen perimä tuo omat haasteensa, Mäkinen pitää hevosen keveydestä ja nopeudesta.

Pikku hiljaa hyvä tulee

Vielä hän ei ole halunnut asettaa herkälle Rokille liikaa painetta, ja kisahevosen elämäänkin totutellaan pikku hiljaa. Nelivuotiaiden kilpailusarjoihin ei vielä tällä kisakaudella lähdetty, vaan tärkeämpää on ensin saada hevoselle hyviä kokemuksia ja toistoja.

– Ehkä ensi vuonna päästään osallistumaan 5-vuotiaiden sarjoihin, joissa on 100 ja 110 sentin esteitä. Etenen sen kanssa kuitenkin mieluummin rauhassa enkä kiireellä. Hätiköimällä tulee enemmän haittaa ja hyötyä.
Tavoitteena olisi edetä Rokin kanssa aikanaan kansallisiin 120–130 sentin luokkiin.
– Pienestä asti ole kisannut, välillä enemmän, välillä vähemmän. Jokin aina vetää kisatilanteeseen, vaikka siinä on oma jännityksensä.
Apuna Rokin koulutuksessa on tallikaveri, jolla on Mäkistä enemmän kokemusta nuorista hevosista.
– On hienoa kun voi nähdä nuoren hevosen kehittyvän: ensimmäiset hypyt ja koko kehityskaaren.
Ikaalinen Spassa työskentelevän Mäkisen elämä on rakentunut tiiviisti tallin ympärille.
– Muutaman kerran olen miettinyt, pitäisikö lähteä opiskelemaan. Ei ole kuitenkaan sellaista alaa, joka motivoisi opiskelemaan. Itse tykkään tehdä työtä, ja kun olen lapsuuden perämetsässä asunut, ei kaupunki houkuttele. On mielenkiintoista nähdä, vieläkö joskus alan opiskella työn ohessa, mutta nyt on työ ja hevoset ja elämä tasapainossa.

• Melika Mäkinen
• Ikaalinen