– Poika palaa kotipaikalleen juuri sinä aikana, jolloin laakson rinteelle on ehtinyt aivan nuori suvi.

Panu Rajala astelee Myllykolun pihamaalle ja lausuu niin aikaa, paikkaa kuin toukokuun lopun säätä täydellisesti kuvaavan sitaatin F.E. Sillanpään esikoisteoksesta Elämä ja aurinko.

Heinäkuun alussa tulee kuluneeksi 50 vuotta siitä, kun Myllykolun pihassa sai kantaesityksensä Rajalan kirjoittama Myllykolun Eemeli -näytelmä.

– Kauno soitti minulle joulun alla 1971, kun oli Juhani Vuoriselta kuullut, että saattaisin olla suostuteltavissa kirjoittamaan Sillanpää-aiheisen näytelmän, Rajala myhäilee.

Rajala oli tehnyt seminaariesitelmän Sillanpään novelleista ja tarttui toimeen. Mainittu Kauno oli muutamaa vuotta aiemmin perustetun Hämeenkyrön kansalaisopiston rehtori Kauno Perkiömäki, joka puuhasi kesäteatteriesitystä Nobel-kirjailijan lapsuuskodin miljööseen.

– Ylivakerin Tauno lupasi riihensä lattian näyttämöksi, joka rakennettiin tähän seinustalle. Sen myötä kuoli ikkunan alla kasvanut juhannusruusu, Perkiömäki muistelee.

Myllykolun kesäteatteriesitysten ensimmäisen kauden taiteellinen menestyksen voinee katsoa korvanneen juhannusruusulle aiheutetun aineellisen vahingon. Hämeenkyrön Sanomat kiteytti näytelmän onnistumisen kyröläisellä kehulla otsikolla Eemeli osasi vuorosanansa.

Harrastajateatteri keräsi kehuja

Jo seuraavana kesänä näyttämö ja katsomo siirtyivät viereiseen Myllyojan notkoon.

– Siinä seisoimme neljä miestä rivissä ja katselimme, että tässähän se olisi erinomainen, luonnon luoma miljöö teatterille, Rajala muistelee.

Nelikossa olivat Rajalan ja Perkiömäen lisäksi Pertti Nykänen ja Matti Tuomisto. Notkon rantaniitty oli kuitenkin tuolloin naapuritilan omistuksessa.

– Maakauppaa hierottiin Matti Tuomiston yllyttämänä, ja 30 aaria hankittiin kunnan omistukseen Väinö Jokelalta, Perkiömäki kertoo.

Alkuvuosina Myllykolussa esitettiin Sillanpään elämään ja teoksiin perustuvia näytelmiä. Myllykolun Eemeliä 1972–73, ja yhden välivuoden jälkeen Töllinmäen tohtoria peräti neljänä kesänä. Jälkimmäinen vieraili 1978 myös Pyynikillä osana Tampereen Teatterikesää ja näytelmästä tehtiin myös televisiosovitus.

Eemelikin palasi Myllykolun ohjelmistoon 1970-80-lukujen taitteessa kolmeksi kesäksi. Välivuosia Myllykolun teatteritoiminnassa oli myös 1980-luvun alkupuolella.

Sillanpään lapsuutta ja nuoruutta kuvanneet näytelmät saivat hyvän vastaanoton. Helsingin Sanomissa kiiteltiin Helmi Tarkin Frans Emilin Miina-äitinä olevan painonsa arvosta kultaa.

Museona vuodesta 1963 alkaen

Nobel-kirjailijan syntymäkoti oli päässyt ränsistymään varsin heikkoon kuntoon, kunnes Hämeenkyrön Museo- ja Kotiseutuyhdistys (vuodesta 1979 alkaen Hämeenkyrö-Seura) hankki sen omistukseensa 1958. Yhdistys sai avustusta rakennuksen kunnostamiseen ja kunnostamisen lisäksi rakennus siirrettiin nykyiselle sijalleen.

Museona Myllykolu avattiin kesäkuussa 1963. Vuonna 1983 Hämeenkyrö-Seura myi Myllykolun Hämeenkyrön kunnalle.