19.7.2022 poistui joukostamme keräilijä, usean yhteisön aktiivi ja ITE-taiteilija Matti Järvenpää. Matti oli sukuhistoriassaan usean sukupolven ajalta ainoa mies, joka sai elää normaalimittaisen elämän ja olla isä lapsilleen, kolmelle pojalleen. Hänen isoisänsä kuoli Tammisaaren vankileirillä vuonna 1918 ja isä kaatui sodassa. Matin äiti, kuten monet nuoret sotalesket, solmi uuden avioliiton, ja Matti sai isäpuolen. Suhteesta uuteen isään tuli kompleksinen ja Matin oli muutettava mummun hoiviin. Miehen- ja isänmallin hän sai enoltaan Oiva Hakalalta.

Matti Järvenpää tunnetaan parhaiten Rautapuiston kautta. Valtakunnan tason tunnettavuuden puisto ja Matin taide sai alkunsa vuosituhannen vaihteen seutuvilla, kun taidemaailmaan lanseerattiin uusi taiteen muoto ITE-taide (itse tehty). Idearikkaus ja töiden syntyhistorioiden tarinat kumpuavat lapsuuden, usein vaikeidenkin asioiden kautta, vastapainonaan usein myös huumori ja ironiakin. Vaikuttavuutta lisää teoksissa olevien esineiden lukumäärä. Lättypannuja on aitan seinässä noin 300 kappaletta ja työ on omistettu Alma-mummulle. Kahvipannuja Pannuhuone-työssä on satoja. Kantaa ottavia töitä ovat Happo-Metsä ja maitotonkat, jotka muistuttavat Särkijärven kylän maitotilojen ahdingosta EU:hun liittymisen jälkeen. Ironiaa taiteilija sisällytti veistoksiinsa Tosi On ja Olympia Aate.
Vuosien varrella puistoon on saanut tutustua lukuisa määrä vieraita.
Pihan tuntumassa on luonnonmuistomerkin statuksen saanut Iivarin Kuusi, jonka alaoksien muodostamassa ”pyhäkössä” vieraat saivat kuulla, mitä tulivat, näkemään. ”Sanoman voi tehdä kukin mistä haluaa, ajatusten virran ja kädentaitojen myötä”. Näin on Matti, sähkömies ja itseoppinut hitsari, todennut.
Koulut ja esikoulut toivat usein lapsia puistoon. Puiston isännän opastuksella lapset saivat vinkkejä, miten käytöstä poistettu tavara sai Matin käsittelyssä uuden elämän. Puistossa lapsia kiinnosti eniten mopon bensatankeista tehty hanhipoikue, luomu-tv ja vanha kioski entisajan tavaroineen.
Matin aktiviteeteihin kuului paljon muutakin kuin Rautapuisto.
Hän oli yksi moottoripyöräkerho Dementoksen perustajajäsenistä. Vanhojen autojen vuotuisissa kavalkadeissa Matin osanotto oli itsestään selvyys. Rompe-päiviä ilman Matin läsnäoloa ei oltu nähty miesmuistiin. Tarkkanäköisen keräilijän ja kierrättäjän mukanaolo oli itsestäänselvyys.
Herääkin kysymys, mikä on Rautapuiston tulevaisuus, kun sen isäntä nyt on poistunut näyttämöltä. Positiivisena tietona on, että Matin kolme poikaa ovat päättäneet säilyttää puiston ja jatkaa sen toimintaa.

• Matti Järvenpää
• muistokirjoitus
• ITE-taide