Syysmaanantai 23. syyskuuta toi suruviestin Jouko Kulmalan kuolemasta. Lahja ja Frans Kulmalan kuopus, Seijan ja Annelin pikkuveli oli syntynyt 28. syyskuuta 1945 Jämijärvelle. Sinne Jouko Kulmala juurtui vankasti kuin Kotimäen mänty, jonka tienoolla hän asui 79 elinvuottaan.

Kotiseutu elämänarvona – perinteiden kunnioitus ja työ sen hyväksi – ohjasi Jouko Kulmalaa. Oman tiensä kulkijana hän ratkaisi asioita omalla tavallaan: luovasti ajatellen ja karikoiden yli tai ohi luovien, tarttuen moneen ja luottaen, että asiat järjestyvät. Tämänkin ansiosta vuosikymmeniin sisältyi jopa harvinaisen monipuolinen elämä.

Liikunnasta tuli harrastus ja työ, jossa Jouko Kulmala toimi yhtä lailla osallistujana ja opastajana kuin kannustajana ja mahdollisuuksien luojana. Vaikka hän sai SM-pronssinsa 21-vuotiaiden sarjan painonnostossa, omien lajien valikoimaan kuuluivat myös yleisurheilu, hiihto ja lentopallo.

Liikunnan- ja terveystiedon opettajana 1967–1980 Jouko Kulmala pyrki tartuttamaan liikkumisen ilon eliniäksi jämijärveläisnuoriin – viisaasti eri lajeihin kunkin kykyjen mukaan. Jos kipinä ei ottanut tulta, opettaja saattoi antaa tehtäväksi vaikkapa koulukisan järjestelyä, sillä tarvitseehan urheilu suorittajien lisäksi toimijoita.

Pikkukunnan vapaa-aikatoimeen 1981–1994 viranhaltija loi toimintaperiaatteen, joka minimoi byrokratian ja maksimoi vähätkin taloudelliset resurssit hyödyntämällä luovia innovaatioita ja talkootyötä. Uran jälkeen vaikuttamistyö jatkui Keskustassa taustalla.

Halu kokea nostivat purjelentäjän – myös lento-opettajan oppilaat - taivaalle Jämiltä. Jämin hyväksi Jouko Kulmala toimi minkä saattoi ja hyödynsi myös oivallisia keksijäkykyjänsä. Hänen lukuisista kehitelmistään latujyrsimiä saattaa yhä olla käytössä monin paikoin.

Eno Kalle Vainionpää tartutti kiinnostuksen musiikkiin – tietysti tekijäksi tuottamaan iloa. Jämijärven Pelimanneissa hanuristi tarttui tarvittaessa bassoon, joskus sanoitti ja sävelsi sekä teki taustatyötä, jonka ansiosta punaliivisen veljeskaartin soittoa on kuultu kotiseudun ja -maan lisäksi Euroopassa ja Amerikassakin.

Ilmiömäinen muisti ja numeropää tekivät Jouko Kulmalasta kotiseutuhistorian tuntijan, tarinoiden kertojan, joka ei kaihtanut ottamasta kantaa. Juttutuokioita kaipaavat laaja yhteistyö- ja ystäväjoukko ja erityisesti läheiset.

Avioliitosta Kirsti Kulmalan kanssa syntyi tytär Mari. Mari ja Juhani Kolun ja kaksosten Anniinan ja Nooran kuulumiset evästivät vaarin jokaista päivää. Annikki Koivusalon kanssa yhteisiä muistoja ehti kertyä yli 30 vuodelta. Vaikka jäi kaipuu, jäi myös isän, vaarin ja kumppanin elämänasenne perintönä.

Päivi Seppälä