Kun Helmi Tarkin odotettu 100-vuotispäivä lähestyi, hän lausahti lapsilleen:

– Juhlat kyllä tulee, mutta ei tiedä vielä kummat juhlat.

Hautajaisiksi ne sitten kääntyivät. Helmi kuoli 24. tammikuuta – vajaata kuukautta ennen vuosisadan täyttymistä 20. helmikuuta.

Helmi Heleena Vasara syntyi Mouhijärvellä 13-lapsiseen maatalon perheeseen. Hän kävi Häijään kansakoulun ja toimi sotavuosina Kankaanpäässä yhdessä sisarensa Veeran kanssa vanhimman sisaren Martan talossa kotiapuna.

Kun Helmi oli myöhemmin Häijäässä kahvilan apulaisena, Aleksi Kallio haki hänet Hämeenkyrön Laitilaan samaan tehtävään. Linja-auton kuljettaja Vihtori Tarkki iski silmänsä Helmiin. Heidät vihittiin 1948 ja ensimmäinen yhteinen koti oli Laitilan kaupan yläkerrassa. Ville Tarkki ryhtyi autoilijana itsenäiseksi yrittäjäksi.

Heille syntyi kaksi lasta, Olli ja Oili 1950 ja 1951. Arvo ja Aarne Lepola urakoivat perheelle 1954 oman talon Tuomiston maalle kivenheiton päähän kaupalta. Helmi eli mallikkaasti hoitamassaan talossa Villen kuoleman jälkeen yksin elämänsä loppuun saakka. Miten monet kestit ja kahvit on hänen ystäväpiirinsä siinä talossa saanutkaan nauttia.

Martta oli opettajana Kankaanpäässä, ja hänen luonaan asuessaan Helmi kiinnostui opetustyöstä. Hän kokeili alaa sisarensa sijaisena, ja siitä alkoi vuosikymmenten mittainen opetustyö. Tuskin on Hämeenkyrössä yhtään kyläkoulua, jossa Helmi ei olisi toiminut opettajana milloin parin kuukauden, milloin koko lukuvuoden mittaisina jaksoina.

Helmi Tarkki tunnettiin työhönsä erittäin omistautuneena opettajana. Hänestä voisi sanoa kuin F. E. Sillanpää omasta opettajastaan Tättälän Hiljasta: ”Hän oli muodollisesti epäpätevä, mutta asiallisesti ylipätevä” Opettaja Tarkin sadat ja taas sadat oppilaat todistavat tämän. Viimeisen kerran hän sulki Kyröskosken koulun oven keväällä 1985.

Esikuvallisen opettajan tavoin Helmi omisti aikaansa myös yleisiin harrastuksiin. Hän toimi Martta-kerhossa ja lauloi kirkkokuorossa. Ennen muuta hän suorastaan kannatteli Eteläisen Nuorisoseuran näytelmätoimintaa sihteerinä ja monissa rooleissa Laitilan rannassa ja näytelmän tuloilla rakennetussa Mäntylässä.

Kun uudenlaista teatteria perustettiin Kansalaisopiston toimesta 1972 Kierikkalan Myllykoluun, Helmi Tarkki oli luonnollisesti eturivissä mukana. Hänelle lankesi luonnostaan Sillanpään äite-Miinan rooli kirjailijan lapsuutta ja nuoruutta kuvaavissa näytelmissä Myllykolun Eemeli ja Töllinmäen tohtori. Yhdessä Pransua näyttelevän Pentti Laitisen kanssa he muodostivat ikimuistoisen parin.

Helmi oli ohjaajien kannalta ihanteellinen näyttelijä, joka hankki ja huolehti pukunsa ja tarpeistoa muillekin, tunsi tapahistoriaa ja oli ilmiömäinen murteen käyttelijä. Hän näytteli Myllykolussa samassa roolissa yli kymmenen kesää, vieraili Pyynikillä, esiintyi televisiossa ja kiersi maata yli parillakymmenellä paikkakunnalla monologillaan Äite rakas Sillanpään juhlavuonna 1988.

Helmi Tarkin roolisuorituksen on kirkkaimmin kiteyttänyt 1976 Helsingin Sanomien teatteriarvostelija Sole Uexküll: kaikkine ilmeineen ja murteineen hän oli äidin roolissa ”painonsa arvosta kultaa”. F. E. Sillanpään Seura myönsi hänelle ansioistaan Taatan kalotin 2021. Menestys ja kehut eivät nousseet hänen päähänsä, hän säilytti aina itsetietoisen mutta vaatimattoman kristillis-isänmaallisen elämännäkemyksensä.

Kysyttynä esiintyjänä Helmi tulkitsi vielä muutama vuosi sitten pitkiä monologejaan yleisölle eri tilaisuuksissa. Tekstit olivat painuneet ikiajoiksi hänen mieleensä, ja tuntuu kuin vieläkin voisimme haudan takaa kuulla hänen kielensä lämpimästi soljuvan musiikin.

Hannu Lehtipuu

Kauno Perkiömäki

Panu Rajala

Pekka Tuomisto