Ajattelen kuolemaa,
mutta en näe mitään.
Sokeuteni hämmentää minua

Kyllä sinä siellä olet,
varmasti.
Armoton ystäväni.

Äitini on sinut tavannut.
Vaatimattomasti, kuten elikin.
Sanoi meitä rakastavansa ja lähti
Rauhallisesti

Olisinpa yhtä rohkea
kun aikani tulee

Elämän paradoksi on
kuoleman lähellä.
En pelkää, että kaikki loppuu
pelkään, että kaikki ei lopukaan

Voinko oikeasti olla olematta
vai
jatkuuko kaikki
ikuisuuden?

En osaa uskoa
En halua
tietää.

Runoilija

• runo