Lukijan runo: Armoton ystäväni – ”Ajattelen kuolemaa, mutta en näe mitään”
Ajattelen kuolemaa,
mutta en näe mitään.
Sokeuteni hämmentää minua
Kyllä sinä siellä olet,
varmasti.
Armoton ystäväni.
Äitini on sinut tavannut.
Vaatimattomasti, kuten elikin.
Sanoi meitä rakastavansa ja lähti
Rauhallisesti
Olisinpa yhtä rohkea
kun aikani tulee
Elämän paradoksi on
kuoleman lähellä.
En pelkää, että kaikki loppuu
pelkään, että kaikki ei lopukaan
Voinko oikeasti olla olematta
vai
jatkuuko kaikki
ikuisuuden?
En osaa uskoa
En halua
tietää.
Runoilija
Kommentit
Toivomme vilkasta ja moniäänistä keskustelua! Noudatathan pelisääntöjä.
Kirjoita selkeästi ja napakasti. Kaikki viestit luetaan ja hyväksytään ennen julkaisua. Loukkaavia, henkilöön meneviä tai vihamielisiä kommentteja emme julkaise.
Kiitos kommentistasi!