Luonnon monimuotoisuus ja ennallistaminen ovat päivän sanoja. Tämä ei tarkoita hallitsematonta hoitamattomuutta, jossa Ikaalisten laivarannan tenniskentän viereiset kurttulehtiruusut yrittävät vallata asfaltinkin. Eikä mattolaiturista lintutornin suuntaan vapaasti leviävää jättipalsamia. Puhumattakaan tienvarret valtaavia lupiineita, joita ei voi olla näkemättä. Eikä myrkyllistä jättiputkea, mitä löytyy muun muassa Poppelikatu 1:n rannanpuoleisesta rinteestä.

Puisto-osaston vähät rovot voisikin ohjata haitallisten vieraslajien torjuntaan. Kurtturuusu täytyy kaivaa juurineen, sillä pelkkä maanpäällisten osien leikkuu ei riitä. Lupiinin levittäytymistä voi rajoittaa leikkaamalla varret poikki ennen kukintaa. "Helpoin" on ehkä rajoittaa jättipalsamin leviämistä leikkaamalla kasvut ennen kukkimista. Palsamin siemenkodat heittävät siemenet jopa 7 metrin päähän. Jättiputken voi leikata varovasti maarajasta koskematta itse kasvia ja laittamalla päälle pariksi vuodeksi muovipressun, jonka päällä on kiviä.

Miksi vainota joitain lajeja? Kurtturuusun siemenet leviävät lintujen mukana rannoille, jotka ne valtaavat muilta kasveilta ja ihmisiltä. Lupiini valtaa tilat kotoisilta ja lukuisilta kasveilta, jotka kukkivat pitkään ja antavat mettä pölyttäjille, toisin kuin lupiini, joka on pihtari. Jättipalsami valtaa metsikön vierustot, jotka muuten ovat luonnon aarreaitta lajirikkaudellaan. Jättiputki on puolestaan polttovaikutuksensa takia jopa vaarallinen ihmisille.

Vaihtoehdoksi hallittu hoitamattomuus. Kuulun Facebookissa ryhmään, joka ilmoittaa jättävänsä ruohikon leikkaamatta. Aika hyvin olen tässä onnistunut. Parina vuotena olen leikannut voikukat keräävällä ruohonleikkurilla kukinnan päätyttyä ja ennen "laskuvarjomiesten" lentoon lähtöä. Näin olen lannoituksen sijaan poistanut biomassaa. Tuloksena on monimuotoinen ja runsaslajinen piha.

En ole botanisti, mutta ison liudan lajeja olen pihastani löytänyt. Keväällä ensimmäisenä kukkivat käenrieskat ja valkovuokot, joista viimeksi mainittua näkyy jopa ojan pientareilla ilahduttavasti. Sitten tulevat lemmikit, niittykellukat, ruiskukat, puna-ailakit, apilat, tähtimöt, mansikat, päivänkakkarat, juhannusruusut, akileijat, varjoliljat, tiikerililjat ynnä muut jotka joku on aikoinaan tontille istuttanut taikka ovat levinneet luontaisesti. Lopputulokseen olen tosi tyytyväinen.

Siirrytään ylihoidetusta tai hallitsemattomasta hoitamattomasta hallitusti hoidettuun, niin luonto ja pörrit kiittävät. Tiesitkö, että ilman pörrejä Suomeen ei tule yhtään mustikkaa, harvat mansikat ovat pieniä ja epämuodostuneita, jonka lisäksi 75 % ravintokasveistamme tarvitsee hyönteispölytystä?

Kuulun Facessa myös ryhmään, jossa lupasin olla vuoden ostamatta uusia vaatteita. Eksäni mukaan tässäkään ryhmässä minun ei tarvinnut erityisesti pinnistellä.

Harri Helin