UutisOivassa 11.1.2023 kerrottiin Ikaalisten kasvaneista työttömyysluvuista, johon yhtenä syynä on Ikaalisiin saapuneiden ukrainalaisten pakolaisten ilmoittautuminen työttömiksi työnhakijoiksi. Olettaisin, että suurin osa heistä on naisia, koska aikuisten miesten on lähes mahdotonta poistua Ukrainasta Venäjän hyökkäyssodan vuoksi.

Olen jo pitkään seurannut median kautta miten ukrainalaiset naiset ovat heti alusta saakka halunneet työllistyä Suomessa ja aloittaa itsenäisen elämän lastensa kanssa. Viime keväänä tulleet ovat jo oppineet hieman suomen kieltä ja käytännössä kielitaito karttuu pikkuhiljaa. Median uutisoinnissa pistää silmään se, että ukrainalaisten työllistymisestä kerrotaan vain yritysten ja julkisen sektorin töihin. Joissakin kunnissa on tällaiseen työllistämiseen jopa tarjolla ohjausta ja neuvontaa.

Samaan aikaan mediassa keskustellaan kiivaasti suomalaisten vanhusten hoivapalveluiden huonosta jamasta ja työntekijöiden puutteesta. On totta, että monet meistä ikääntyneistä eläkeläisistä pohtivat jatkuvasti, miten voisi elää mahdollisimman pitkään ja turvallisesti omassa kodissaan. Kun sote-palvelut on siirretty hyvinvointialueiden vastuulle, näin kotipihalta katsottuna miettii, että kuka meistä on enää kiinnostunut. Toisaalta peräänkuulutetaan, että ihmisten pitäisi ottaa enemmän vastuuta omasta elämästään ja hyvinvoinnistaan.

Emmekö me ikääntyneet itse yhdessä lähiomaisten kanssa voisi palkata ukrainalaisia naisia tähän kotona tehtävään hoivatyöhön? Kolmenkymmenen vuoden kokemuksella maahanmuuttajanaisten kanssa uskallan sanoa, että naisten tekemä hoivatyö on universaalia ja periaatteessa kaikkialla samanlaista: inhimillistä kohtaamista ja huolehtimista lähimmäisen perustarpeista. Minusta olisi mukavaa, jos keittiössämme joku tekisi ukrainalaista ruokaa, oppisimme toisiltamme uusia tapoja ja pikkuhiljaa yhteistä kieltä.

Monet meistä ikääntyneistä haluaa itse maksaa käyttämistään palveluista ja samalla valita itselle sopivaa apua. Kotitalousvähennys mahdollistaa kunnon palkan maksamisen ja työntekijän itsenäisen elämän omassa kodissaan. Jos vanhuksilla ei ole tarvetta kokopäiväiseen apuun, niin voisi muodostaa parin-kolmen talouden renkaita. Tärkeintä olisi kuitenkin pysyvyys ja turvallinen hoiva.

Jotta edellä kuvattuun työllistämiseen päästään, niin me ikääntyneet tarvitsemme myös ohjausta ja neuvontaa työnantajana, että kaikki velvoitteet tulee hoidettua. Kuka tästä ottaa kopin? Ukrainalaisten naisten palkkaaminen olisi kaikkien etu. Paine julkisiin palveluihin vähenisi, ukrainalaiset naiset tuntisivat olevansa yhteiskunnan itsenäisiä jäseniä ja me suomalaiset vanhukset saisimme turvallisen hoivan ohella tuulahduksen uudesta kulttuurista.

Toivottavasti löytyy joku taho tai hanke, joka auttaa tässäkin asiassa eteenpäin!

Kaija Viitala

Hämeenkyrö