Tämän vuoden Puistofilosofian yksi seminaareista käsittelee Raamattua. Vaikka Raamatun sisältöön ja totuudellisuuteen on kautta aikojen heitetty epäilyksen varjoja, niin tapahtuman kotisivuille kirjoitettu seminaarin esittelyteksti on kyllä pysäyttävä ja tyly. Suora lainaus: ”Monille Raamattu edustaa yhtenäistä ja muuttumatonta kirjaa, vaikka todellisuudessa se on historian saatossa inhimillisten valintojen, virheiden ja sattuman kautta muotoutunut tekstikokoelma.”

Totaalinen Raamatun nollaus, huolimaton heitto vailla perusteita tai selityksiä. Kyseinen lause mitätöi ja halventaa niiden miljoonien ihmisten kokemukset siitä, kuinka elämä juuri Raamatun äärellä on muuttunut. Kuinka elämä on saanut uuden suunnan ja tarkoituksen, kuinka toivo on palannut, kuinka ihminen on kohdannut itseään suuremman.

Näitä asioita ei järjellä selitetä, niihin ei mieli yllä. Pyhää ei kukaan voi määrätä tai rajata, se on vaikka siihen ei uskoisikaan. Elämä on enemmän kuin ihminen. Jatkuvista sisällön tyhjentämisyrityksistä huolimatta, Raamattuun sisäänrakennetusta inhimillisyydestä huolimatta sen perimmäinen viesti on säilynyt läpi vuosisatojen. Sen muuttava voima on edelleen todellinen. Raamattu on edelleen Jumalan kirja, elämän kirja, Kirja yli muiden. Sen varassa elävä ei ole sattumien, eikä onnettomien virheiden uhri. Ei, hän on onniteltava ihminen. Hän on ihminen, joka on rakentanut elämänsä kalliolle. Kalliolle, jota ajan tuulet tai aatteet eivät voi murtaa. Se kallio kestää, se kestää loppuun saakka.

Kari Salo