Miltä sinusta tuntuisi, jos sinua kiusattaisiin koulussa, eikä sitä otettaisi vakavasti. Päivästä toiseen kohtaisit samat ihmiset, jotka levittävät sinusta perättömiä juttuja, lähettävät epäasiallisia viestejä kännykkään ja kohtelevat sinua halveksuen. Jättäisivät sinut ulkopuolelle.

Kesäloma on lopuillaan ja pitkä kouluvuosi on edessä. Jotain tarttis tehdä, jotain todella tärkeää, että kaikki nuoret saisivat aloittaa uuden kouluvuoden hyvillä mielin. Kenenkään ei pitäisi joutua kovettamaan itseään tai miettimään, miksi en kelpaa. Miksi minulla ei ole kavereita?
Minulla on vuosien takaa omakohtaista kokemusta liittyen aikuisten väliseen työpaikkakiusaamiseen. Mietin jo silloin, miksi kiusatun puolelle ei löydy tukijoita tai puolustajia.
Kiusaajan leiriin on ilmeisesti helpompi mennä kasvojaan menettämättä tai omaa asemaansa heikentämättä. Tähän lopputulokseen silloin päädyin ja yritin ymmärtää.
Sain kesällä ystävältä kutsun päiväkahville ja yllättäen aiheeksi nousi nuoren koulukiusaaminen, jota oli jatkunut useita vuosia. Keskustelimme vakavaan sävyyn, eikä käyntini ja nuoren kyyneleet unohtuneet, joten halusin tehdä jotain.
Tällä kirjoituksella toivoisin olevan lukijoita, jotka tekevät töitä nuorten kanssa. Toivoisin heillä olevan rohkeutta, voimia ja ennen kaikkea suurta sydäntä, että jokainen syksyllä kouluun palaava nuori tietäisi, ettei kukaan jää yksin. Heidän puolellaan on ainakin yhtä suuri porukka kuin kiusaajien. Siihen porukkaan minun mielestäni kuuluisi koulun ja perheen lisäksi suuri joukko aikuisia, joista moni saattaa kantaa koulukiusaamisen arpia läpi elämän.
En miettinyt hetkeäkään, laitanko nimeäni alle.

Jaana Tasala

• kiusaaminen
• Koulu