Perusopetuksen yhteiskunnallisesti merkityksellistä asemaa joutuu harvemmin perustelemaan, mutta varhaiskasvatuksen ydintehtävää kaikki eivät vielä tunnista.

Varhaiskasvatuksesta puhuttiin pitkään päivähoitona. Päivähoitojärjestelmä nähtiin ennen kaikkea vanhempien oikeutena saada lapsilleen turvallinen hoitopaikka työ- tai opiskelupäivänsä ajaksi. Varhaiskasvatustieteellisen tiedon karttuessa keskiöön nostettiin oikeutetusti lapsi, ja siksi päivähoidon sijaan nykyään puhutaan varhaiskasvatuksesta. Ensimmäisten elinvuosiensa aikana lapsi kasvaa, kehittyy ja oppii valtavan paljon. Ihmiselämän aikana ei tule toista vastaavaa ajanjaksoa. Varhaiskasvatusiässä lapsi rakentaa kuvaa itsestään ainutlaatuisena yksilönä ja harjoittelee sosiaalista kanssakäymistä muiden kanssa. Myös identiteetti oppijana alkaa muodostua.

Varhaiskasvatus ei suinkaan ole vain syöttämistä ja nenän niistämistä. Se on pedagogista toimintaa, joka kumpuaa lasten mielenkiinnon kohteista ja yksilöllisistä tarpeista. Pedagogiikalla ei tarkoiteta koulumaista opiskelua, vaan lasten kokonaisvaltaista hyvinvointia ja oppimista tukevaa suunnitelmallista ja tavoitteellista toimintaa. Varhaiskasvatuksessa opitaan esimerkiksi kielellisiä, matemaattisia ja motorisia taitoja, harjoitellaan tunne- ja vuorovaikutustaitoja, sekä perehdytään eettiseen ajatteluun ja moninaisuuden arvostamiseen.

Vankka kansainvälinen ja kotimainen tutkimusnäyttö osoittaa, että laadukas varhaiskasvatus tasoittaa merkittävästi lasten kotitaustoista johtuvia eroja. Kaikilla lapsilla ei ole vanhempia, jotka lukevat kirjoja ääneen, ihmettelevät taivaan kannella tuikkivia tähtiä, tai kannustavat myötätuntoisiin tekoihin toisia kohtaan. Tutkitusti on myös osoitettu, että syystä tai toisesta kasvuunsa enemmän tukea osakseen tarvitsevat lapset hyötyvät varhaiskasvatukseen osallistumisesta suuresti. Jokaiselle lapselle pitää turvata mahdollisuus kasvaa ja kehittyä monipuolisessa oppimisympäristössä.

Laadukkaan varhaiskasvatuksen edellytyksenä ovat työhönsä sitoutuneet ja sitä suurella sydämellä tekevät koulutetut ammattilaiset. Viimeisten viikkojen aikana mediassa on nostettu toistuvasti esiin alan ongelmakohdat, kuten kansallinen pula pätevistä opettajista, sekä joillekin alueille painottuva krooninen sijaispula.

Mikäli varhaiskasvatukseen kohdistetaan taloudellisia leikkauksia, alan veto- ja pitovoima heikkenee entisestään. Sydämeni pohjasta toivon, että Hämeenkyrössä tunnistetaan se inhimillisesti ja kansantaloudellisesti mittaamattoman arvokas työ, jota niin varhaiskasvatuksessa kuin perusopetuksessakin tehdään. Aivan erityisen arvokasta se on näinä poikkeusaikoina, joita parhaillamme elämme. Meillä ei ole varaa säästää lapsistamme.

Liisa Ahonen

KT, varhaiskasvatuksen asiantuntija, kouluttaja