Haverin paronista Erik Aminoffista on runsaasti valokuvia erilaisissa julkaisuissa. Oheinen kuva on ensi kertaa julkisuudessa. Siinä paroni istuu Viljakkalan Virkakujalla sijainneen poliisikonstaapeli Kaarlo Virtasen ja puolisonsa Hilman kotitalon portailla koiransa Barren kanssa.

Paroni oli usein nähty vieras Virtasilla. Hän oli luultavasti yksinäinen jäätyään leskeksi. Ruotsin kieli oli kaivoksen johtoportaan virallinen kieli, joten hän mielellään puhui suomea vierailuillaan. Tiedossani ei ole, mihin perustui paronin ja konstaapelin tuttavuus, tai peräti ystävyys. He olivat saman ikäisiä, paroni vajaan vuoden vanhempi. Varmasti vaikutti sekin, että isoäitini Hilma, o.s. Sandelin oli ”rantaruotsalaista” sukua, kalastajan tytär länsirannikolta. Hän puhui muutaman sanan ruotsia.

Molemmat miehet olivat innokkaita kalastajia ja koirien ystäviä. Näistä aiheista heillä riitti puhuttavaa. Isoäitini, joka oli mainio ruoanlaittaja, tarjosi tietenkin aterian miehille, jotka tämän jälkeen vetäytyivät konstaapelin työhuoneeseen maistelemaan paronin tuomia tuliaisia. Kaarlo Virtasen jäätyä eläkkeelle poliisin virasta, paronin vaikutuksesta hän sai vielä työpaikan Haverista, jossa hän toimi varastonhoitajana usean vuoden ajan.

Sodan jälkeen myös Virtasen pojat Kaiku, Pekka ja Esko menivät töihin kaivokselle. Myös perheen nuorimmainen Pirkko pääsi ”pikkupiiaksi” Haverin klubille eli kerholaan. Pojista kaksi asui Piippulan rivissä, joka alue tuli minulle tutuksi, koska vierailin siellä kummisetäni Kaikun luona lähes viikottain 1950-luvun puolivälistä lähtien aina kaivoksen lopettamiseen saakka.

Millainen oli Haveri ennen ja millainen se on nyt? Paljon on purettu ja paljon on myöskin rakennettu. Tielinjauksia on muutettu. Kaivoksen ollessa toiminnassa alue oli silmiinpistävän siisti. Kesäisin alueelle palkattiin nuorisoa ja joitakin kotirouvia, jotka pitivät asuinaluetta kunnossa.

Mikä on tilanne nyt reilu 60 vuotta myöhemmin? Kesäisin tehdään opastettuja kierroksia kaivosmäelle. Ennen siisti Piippulan rivi, joka on tietääkseni suojeltu, on nykyään osittaisessa alennustilassa. Mitä mahtavat ajatella ympäri Suomea tulevat vierailijat, jotka kuljetetaan alueen läpi kaivosmäelle. Millaisen kuvan he saavat Ylöjärven kaupungin eräästä tärkeimmästä matkailunähtävyydestä tällaisen ensikosketuksen jälkeen. Täytyy todeta, kuten entinen presidentti.

– Jotain tarttis tehdä!

Hannu Myllymäki

kirjoittaja on Viljakkala-neuvoston jäsen