Otsikolla Vauvat vähenevät, mitä muutetaan? kirjoitti päätoimittaja Katri Linnikko aiheesta, joka on erittäin tärkeä. Joka päivä itseasiassa tärkeämpi ja tärkeämpi. Kiitos siitä.

Yhteiskunnan ja ympäristön luomat edellytykset perheille pitää yllä jälkikasvunsa hoitoa ja koulutusta heikkenevät koko ajan. Tämä koskee erityisesti suurten kaupunkiryppäiden ulkopuolella sinnitteleviä kuntia ja alueita, joissa jokaiselta kotiovelta ei voi nousta bussiin tai ratikkaan. Ongelmia esimerkiksi yksinkertaisen koulumatkan hoitamiseksi on jo tullut julkisuuteen aivan riittävästi tälläkin alueella.
On tietysti selvää, että neuvoloiden ja koulujen koot ja lukumäärät on suhteutettu väestön määrään kunta- ja kaupunkikohtaisesti, mutta uskallan väittää, ettemme tule koskaan asumaan kaikki Tampereella tai Helsingissä. Osa meistä – melko suurikin osa – edellyttää elämälleen toisenlaisia puitteita, kuin betoniviidakoissa melun ja ihmisruuhkien puristuksessa asuminen tarjoaa.
Ei ole itsellänikään tähän ongelmaan mitään yksinkertaista, tehokasta tai edes kohtuuhintaista ratkaisua, mutta pitäisiköhän tässä ottaa mallia nykyteknologian muovaamasta talouselämästä.
Vaikka massiivisia ja yhä suurenevia yrityksiä on maailma täynnä, ne eivät enää – niin sanotun savupiipputeollisuuden kadottua – toimi vain yhdessä paikassa, yksien seinien sisällä, vaan monissa, hajautetuissa yksiköissä ympäri maapallon.
Suurilla ketjuilla on myymälöitä melko pienilläkin paikkakunnilla niiden väestömäärän mukaisesti. K-kaupat ja S-marketit toimivat omillaan, vaikka ovatkin osia isommista kokonaisuuksista.
Nyt kun aluekuntia aletaan ajaa sisään, voisivat niiden suunnittelijat rakentaa useampia neuvoloita ja kouluja tyhjillään seisoviin kiinteistöihin, pienemmillä henkilömäärillä ja vain tarpeellisella teknologialla. Mahdollisuudet tähän ovat jo olemassa, niitä ei vain osata – tai haluta – käyttää, koska keskittäminen ja suurten keskuksien rakentaminen (Tampere City) on niin kovasti muodissa. Muoti on hieno ja kaunis asia, mutta mielestäni sen ihailu ja harrastaminen voitaisiin rajoittaa vain vaatteisiin ja tekstiileihin. Ei yhteiskuntasuunnitteluun.

Mikko Lavijärvi