Viime kesä oli yhtä pitkä ja lämmin kuin jokainen kesä sitä ennenkin. Kukat kukkivat ja laineet liplattivat, mutta silti jotain tärkeää tuntui puuttuvan. Tämän ”jonkun” puutteeseen havahtui, kun yksikään villainen olento ei tullut iloisesti määkien vastaan uimareissun päätteeksi – tai viimeistään silloin, kun lauma päiväkotilapsia kääntyi pettyneen näköisenä poispäin ankeaa tyhjyyttä säteilevältä lammasaitaukselta.

Viljakkalan kyläyhdistys kertoi viime keväänä Facebook-päivityksessä, että Säkinalueen kesälampaat ovat yhden kesän mittaisella tauolla – antaen selvästi olettaa, että eläimiä voisi taas seuraavan vuoden kesänä odottaa saapuviksi. Nyt tuosta ilmoituksesta on vierähtänyt vuosi, eikä kesälampaiden oletettavasta paluusta tunnu vieläkään olevan tehty konkreettisia päätöksiä. Asia tulisi pikimmiten ottaa keskustelunaiheeksi, jotta pystyttäisiin seuraavasta kesästä tekemään kaikille säkinaluelaisille mahdollisimman nautinnollinen.

Aitauksen kunnostaminen ja lampaiden hoito pienillä vapaaehtoisilla talkoovoimilla on onnistunut vuosikaudet, joten sataprosenttisella varmuudella se onnistuu vastaisuudessakin - kun lampaiden tulo on varmistunut, on jo oman lähipiirini voimin mahdollista saada aitaus kuntoon muutamassa tunnissa. Veden ja mahdollisen lisäravinnon kantaminen eläimille puolestaan on helppo tehtävä, josta allekirjoittanut pystyy olemaan vastuussa lähestulkoon koko kesän ajan – vaiva on äärimmäisen pieni vastineeksi koko kesän kestävästä ilosta lapsille ja aikuisille. Lampaat ovat yli vuosikymmenen ajan värittäneet alueen kesää. Niiden saapuminen on ollut yhteisön ilonpäivä vuosi toisensa jälkeen, eikä yhden tai kahden ihmisen motivaationpuutteen pitäisi pilata kaikkien iloa.

Niin rönsyilevä niitty kuin kaikki ihmisetkin tulevat kiittämään lammaskavereiden paluusta – ne ovat korvaamaton osa Säkinalueen kesää!

Säkinaluelainen