Kainuussa, kirjailija Veikko Huovisen kotikunnassa Sotkamossa, sen pienellä noin sadan asukkaan Paakin kylällä elää kolme vuosikymmentä jatkunut perinne, joka alkoi yksittäisen kyläläisen muutamasta pihatielleen sytyttämästä jäälyhdystä. Tänä vuonna jäälyhtyjä syttyi Loppiaisen aikaan 1647 kunnan 375-juhlavuoden kunniaksi.

Hämeenkyrön Heinijärvellä syttyi juuri ennen tammikuun kompurointia pakkasen helmoihin 11 jäälyhtyä Onnelan pihakoivikkoon.

Täydessä loistossaan piha ehti olla vuorokauden, mutta pikainen rupeama yhtäkkisestä ideasta jäälyhtyjen jäädyttämisineen ja sytyttämisineen oli palkitseva. Mikä sen osuvampaa kuin juurruttaa pieni osa omaa kainuulaisuutta juuri Töllinmäen kupeeseen, Nobel-kirjailijamme Frans Emil Sillanpään maisemaan.

Henkinen perimä yhdistää ihmisiä kaikkialla – miksi siis Paakin kylän perinne ei voisi juurtua myös Hämeenkyröön ja kasvaa sen myötä iloa ja hyvää mieltä tuottavaksi tavaksi laajemmalti?

Minullakin on unelma. Kaiken vallitsevan huolen ja pelon keskellä tarvitsemme iloa. Se syntyy yhteisöllisyydestä, niin kuin Paakissa 1993 sytytetyistä jäälyhdyistä kasvanut innostus tehdä joulusta Joulu ja luoda kauneutta edes hetkeksi vuoden pimeimpää aikaan. Ihmiset tulevat matkankin päästä kokemaan Paakin jäälyhtymeren.

Näen jo mielessäni, miten Töllinmäen ja Myllykolun välisellä reitillä ihmiset kulkevat kävellen, juosten tai pyörällä jäälyhtyjen loisteessa, kun ihmisiä yhdistävä yöllinen Heinijärven Nuutin päivän perinne on syntynyt.

Anne Karppinen

Heinijärvellä

lokakuusta 2021